Sara Saarela: Kanssasi en tarvinnut sanoja

Kirja sisaren itsemurhasta. Mimmi jää yksin kasvatusvanhempien luo ja haluaa pois. Tai oikeastaan ei halua mitään. Elämä on tyhjää ja turhaa ilman Pinjaa. 

Muutaman mutkan kautta Mimmi pääsee Koivu-nimiseen nuorisokotiin, siellä saa surra rauhassa ja on ymmärtäväisiä ihmisiä. Eniten Mimmiä kiinnostaa missä Pinja on nyt, joutuuko helvettiin jos tekee itsemurhan, kuten nuivat kasvatusvanhemmat sanoivat. 

Koivu on seurakunnan nuorisokoti ja siellä voi puhua uskonnollisista ja sielullisista asioista. Mimminkin olo helpottaa kun löytyy kuuntelevia korvia ja jonkinlaisia vastauksia. Uskonnolliseksi kirjaksi ihan kiva, mieto. Ja tärkeä aihe.

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Evie palaa kouluelämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Kukaan uudessa koulussa ei tiedä että Evie on ollut pois kuvioista, eikä varsinkaan että miksi näin on ollut. Ja Evie haluaa pitääkin tämän asian näin. Hän onneksi saa pari hyvää kaveria heti kättelyssä ja elämä alkaa muistuttaa normaalia.

Evie ei kuitenkaan ole ihan normaali. Hän sekosi. Hänellä oli paha OCD eli pakko-oirehäiriö, jonka takia hän joutui olemaan pois koulusta ja käymään terapiassa, jossa hän käy vieläkin. Paraneminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin eikä Evie halua olla mitään muuta kuin ihan normaali nuori.

Koulu kuitenkin aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja stressiä. Kynsin ja hampain Evie pitää kiinni jo saavutetusta normaaliudesta eikä halua  myöntää itselleen, perheelleen, ystävilleen tai terapeutilleen että vanhat oireet alkavat pikkuhiljaa palata takaisin. Edessä on kuitenkin hetki jollon on pakko myöntää että takapakkia on tullut.

Todella todenmukainen ja  tunteikas kuvaus millaista on kun kärsii jostain sairaudesta ja haluaa vain olla kuten muutkin. Voiko itsestään paljastaa kaiken, vai tarkoittaako se että jää yksin.

 Trilogian ensimmäinen osa jota voin lämpimästi suositella ja innolla odotan jatko-osia!

Lina Stoltz: Huomenna ei tarvitse pelätä

Koskettava kirja Liljasta, jolla on hyvin hävettävä salaisuus. Siitä ei voi puhua ja joka päivä jännittää mihin pitää herätä. Parhaalle kaverillekaan ei voi kertoa. Vatsassa on solmu ja hengittäminen vaikeaa. Pitää pelleillä ja hämätä opettajaa ettei se vain selviäisi... Lucian päivä lähestyy ja Lilja valitaan Luciaksi. Mutta voiko siihen osallistua, kun ei koskaan voi tietää, mitä jos äiti ei tule paikalle, mitä jos äiti tuleekin, mitä jos...Jos äiti ratkeaakin taas ryyppäämään.

Aihe, josta ei paljoa kirjoitella eikä liikaa puhutakaan, vaikka pitäisi.

Tuula Kallioniemi: Pako

 Ohkainen kirja, joka tempaa mukaansa...

Matilda soutaa saareen, jonka luulee olevan autio. Se ei olekaan, vaan mies nimeltä Alarik vie hänet myrskyltä suojaan saarella olevaan taloon. Yhtäkkiä Matilda huomaakin olevansa vankina ja seuralaisena tytölle jota Alarik myös pitää talossaan. Käy ilmi että tytöt viedään ehkä maasta ja Matilda ja Carita pakenevat henkensä edestä. 

Toisaalla kaksi hyvin erilaista poikaa, Anders ja Samuel tapaavat toisensa ja tytöt. Pakomatka on jokaiselle erilainen ja tunnelma tiivistyy kun aikuiset eivät usko ja kuuntele lapsiaan. Kuinka heille kaikille käy? Moniongelmaisuus ja välinpitämättömyys ovat isoja asioita, jotka osittain on jätetty sivulauseisiin. Hieman ahdistava kertomus, joka sisältää huoltajuuskiistoja, köyhyyttä, huostaanottoja ja muita nykyajan vitsauksia.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kirja kertoo kahden tytön rosoisen rakkaustarinan, se on eteerisesti kirjoitettu, ilmavasti. Kaunista rakkautta rujossa ja vähemmän kauniissa maailmassa. Liikuttaa ja koskettaa. 

Mariia vihaa kirjoittamista, mutta ei voi olla  kirjoittamatta tarinaansa kesästä, jolloin kaikki muuttui. Tsernobylissä räjähti, ja samalla rähjähti hänen sydämessään kun Mimi kysyi Mariialta uimarannalla: Voisitko sinä näytellä ystävääni?

Sara Saarela: Mun on pakko

  Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen. Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä.

Uskovainen päähenkilö kamppailee syömisen ja uskomisen kanssa mutta onneksi hänellä oli tukevia kanssauskovaisia ja vähemmän uskovaisia kavereita. Laihduttaminen ja oksentelu veivät lopulta sairaalaan, jossa toipuminen alkoi ja tuli selväksi että jumala hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin ovat.

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

 

Kirja kertoo teini-ikäisestä Audreystä. Hän pysyttelee kotonaan ja käyttää sisälläkin aurinkolaseja koska ne luovat hänelle turvallisuudentunteen.  Hänen perheensä on hieman outo, yli-intensiivinen äiti, työhullu isä, veli joka pelaa vain tietokonepelejä ja pikkuveli joka on vasta neljävuotias. Audrey käy psykiatrilla, mutta ei missään muualla, koska hän saa erittäin pahoja paniikkikohtauksia.  Ne johtuvat jostain, mitä hän koki aiemmin koulussaan kun hän joutui ilkeiden saman luokkalaisten tyttöjen kiusaamaksi.

Tässä  kirjassa kerrotaan Audreyn toipumisesta vakavasta mielen sairaudesta, siitä vuoristoradasta mitä toipuminen on ja pojasta nimeltään Linus. Jolla on omalla tavallaan suuri vaikutus siihen miten Audreyn toipuminen lähtee etenemään. Tässä kirjassa oli hyvä aihe, mutta haluaisin muistuttaa että kaikki  mielen sairaudet eivät lähde toipumaan ihan yhtä suoraviivaisesti, vaan jotkut sairaudet eivät parane. Se on hyvä pitää mielessään, vaikka samalla voi iloita niiden puolesta ketkä toipuvat. Hyvä kirja nuorille mielen sairauksista, ja siitä tosiasiasta että sellainen voi tulla kenelle tahansa.

Kirsti Kuronen: Paha puuska

Lyhyt ja vaikuttava kirjanen kertoo pikkuveljen pahasta puuskasta joka johti siihen että hän jäi/meni junan alle. Isosiskon on vaikea olla miettimättä miksi niin tapahtui. Metsässä on kivi jossa pikkuveljen äänen voi kuulla... 

Kirja on kirjoitettu väljästi ja on proosaa runomaisesti kirjoitettuna. Helppo- ja nopealukuinen, pohdiskeleva muttei ihan tavallisesti, enemmän sivulauseissa viittaava kuin myrskyn silmässä rypevä. Tykkäsin kovasti. Sopisi hyvin vaikka koulussa luettavaksi ja käsiteltäväksi.

Markku Karpio: Selviytymispeli

Selviytymispeli käsittelee monenlaista selviytymistä joita nuori joutuu tämän päivän Suomessa kokemaan. Tarinassa on sujuvasti pari päällekkäistä tarinaa ja kertojaäni vaihtelee luvusta toiseen. Aihe on ajankohtainen ja jännittävä.

Yläkoululaisten poikien partiovaellus muuttuu vaaralliseksi seikkailuksi ja hyvä yhteishenki on vaarassa koska kaupungin suurin työnantajatehdas on joutunut irtisanomaan paljon työntekijöitä jonka seurauksena tuloerojen vaikutukset näkyvät poikien arjessa ja ystävyydessä. Partiopojat seikkailevat pakkasenpuremassa metsässä ja samaan aikaan heidän ystävänsä kamppailee sairaalassa vakavien palovammojen uhrina. Selviävätkö pojat metsästä ja miten käy heidän sairaalassa olevan ystävänsä? Kirja sopii niin nuorille kuin aikuisillekin. Ja kansi on hieno!

Rick Yancey: Viides aalto

Viides aalto. Tässä dystopiassa maailmasta on kuollut suurin osa ihmisistä ja eloon jääneillä on vaikeaa tietää kehen voi luottaa vai voiko kehenkään. Muukalaiset ovat aiheuttaneet ihmiskunnan joukkokuoleman ja vain sitkeimmät ja rohkeimmat on jäljellä...miten käy maailmassa jossa kaikki on taistelua ja kaikki on toisin?

Eräänä kauniina päivänä avaruusalus ilmaantuu taivaalle ja sylkee sisuksistaan neljä ilmestyskirjan ratsastajaa, jotka syöksevät ihmiskunnan tuhon partaalle. Maailma tai oikeastaan ihmisyys ovat vaarassa tuhoutua: ensimmäisenä katkeavat sähköt. Toinen tuhon aalto on tsunami, joka pyyhkäisee suuren osan ihmisistä mukanaan. Kolmantena tulee rutto, joka tappaa lähes kaikki aiemmista aalloista henkiin jääneet. Neljäs aalto, Vaimentajat, viimeistelevät ihmiskunnan rippeet tuhoonsa.

Päähenkilönä teoksessa seurataan 16-vuotiasta Cassieta. Hän kertoo aiemmista tapahtumista takautumina, myöhemmin kerronta siirtyy kokonaan nykyhetkeen. Alussa oli perhe: äiti, isä ja pikkuveli Sam. Nyt on enää veljeään etsivä Cassie, joka yrittää selvitä maailmassa, vaikka pelisäännöt ovat muuttuneet...

Suzanne Collins: Nälkäpeli-sarja

Nälkäpeli. Tykkäsin tosi paljon, selkeästi aineksia klassikoksi. Uusi tulevaisuuden maailma Panem, on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen jotka kaikki tuottavat kulutushyödykkeitä pääkaupunkiin Capitoliin. Vuosittain vyöhykkeiltä valitaan kaksi nuorta kisailijaa per vyöhyke peliin joka videoidaan koko kansalle ja jossa vain vahvin ja taitavin voi voittaa. Pelin tarkoituksena on pitää vyöhykkeiden ihmiset nöyrinä ja kuuliaisina. Julma luokkayhteiskunta ja epäreiluja ihmiskohtaloita. Tosi-TV peli jossa vain yksi voi pärjätä, mutta vaikka voittaisikin, se ei todellakaan ratkaise kaikkea...Näköjään hyvien tulevaisuustarinoiden pitää ollakin vähän ahdistavia, jotta ne olisivat oikein koukuttavia.

Vihan liekit. Toinen osa. Tätä kirjaa kun alkoi lukea, ei ollut mitään käsitystä mitä siinä tulisi tapahtumaan, kaikki tapahtumat tulivat yllätyksenä ja juoni kuljetti vaudilla tarinaa eteenpäin. Tuli luettua ihan muutamalla istumalla Katnissin jatkoseikkailut hänen selvittyään Nälkäpelistä voittajana. Hänen elämästään ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pelin luuli olevan jo ohi, mutta seuraavaan nälkäpeliin valittiinkin aiempien vuosien voittaja, eli Katniss joutui taas areenalle, tällä kertaa peli oli entistä raaempi ja vaikeampi... Innolla odotan mitä kolmas osa tuo tullessaan. 

Matkijanärhi. Sarjan viimeinen osa. Oli niin jännittävä että oli välillä ihan tuskallista kun ei tiennyt miten asiat selviävät vai selviävätkö ollenkaan. Huh. Piti välillä pitää hengähdystaukoja kun oli niin hengästyttävää luettavaa. Koko sarja oli hienoa pohditaa sotien oikeutuksesta ja luokkaeroista ja johtajista ja ihmisistä ja ihmisluonnosta. Rakkkautta ja tunteita oli myös, miten seurata sydäntään jos sillä on kaksi vaihtoehtoa? Sekä siitä miten ihmiset EIVÄT opi menneestä - vai oppivatko viimein? 

Anu Jaantila: Kuka tuntee Maijan

Löysin kirjaston varastosta tämän 80-luvulla kirjoitetun nuortenkirjan, jota tuli luettua sillon nuorena. Anu Jaantila oli niitä harvoja joka kirjoitti nuorille nuorista. Tykkäsin muistakin hänen kirjoistaan; Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love Sam. Tästä kirjasta jäi mieleen muutama kohtaus, ja oli kiva lukea se taas vuosien tauon jälkeen. Virkistävää ja erilaista oli elämä ilman atk:ta ja kännyjä. Yliopiston ilmoitustaululla oli suuri rooli opiskelijoiden elämässä ja silti kaikki sujui ihan kivasti. Maija oli aika kompleksinen ja ahdistunut nuori, johon oli jo silloin helppo samaistua, ja onnistui vieläkin. Ihan kiva kirja ja miksei antaisi perspektiiviä myös nykynuorten elämään.