John Boyne: Poika vuoren huipulla

Upea kirja! Taas. Vaikuttava, hiljentävä, ajatuksia herättävä. Suosittelen kaikille. Ei tästä voi kertoa paljoakaan paljastamatta, mutta sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja kertoo pojasta joka joutuu orvoksi ja hänen elämänsä mullistuu hurjasti.

Katharine McGee: Tuhannes kerros

Tykkäsin kovasti. Hieno astelma, odotan innolla jatkoa, ja toivottavasti tästä tehtävä tv-sarja tehdään hyvin!  Ihmissuhdesotkuja tuhannessa kerroksessa. New Yorkissa on entisen Central Parkin tilalla tuhatkerroksinen kerrostalo, valtava kompleksi jonka tekniikka on huippua joka suhteessa. Talossa voi elää poistumatta sieltä koskaan. Mitä ylemmäs mennään, sitä rikkaampia ja kauniimpia ihmiset ovat. Tulevaisuudessa on kaikenlaisia teknisiä ja digitaalisia vekottimia mitä vielä ei ole ja nuoret käyttävät niitä suvereenisti.  Sometuskin tapahtuu ilman kannettavia välineitä, silmän pintaan on asennettu linssi jota voi käyttää lähinnä ajatusten voimalla. Tarinan yksi päähenkilö on geneettisesti täydelliseksi jalostettu Avery, hänen ystäviensä tarinoita kerrotaan Averyn tarinan ohella. Jos ihmisen ulkonäkö on täydellinen, onko myös kaikki muu täydellistä?  Miten käy jos juhlissa joku menee katolle tuhannennen kerroksen asunnosta? Hienosti kerrottua Chick-litiä nuorille, Scifimaustein. Hyvä soppa!

Elina Kilkku: Onks tää normaalii? ja muita tarinoita

Mikä on totuus nuorten elämästä? Mikä on ainoa oppiaine, jota koulussa pitäisi opettaa?
 

Kuka viritti kelmun rehtorin vessanpönttöön?
Mikä tekee ihmisestä aikuisen?
Onko mutsisi natsi?
Mikä on sun lemppari thaikkusafka?
Mikä on pihtarihuora? 

Ovatko mittani OK?!?

Ja ennen kaikkea: onks tää normaalii???!?? 

Novellikokoelma Onks tää normaalii? ja muita tarinoita käy läpi nuorten elämästä kaiken olennaisen. Kyytiä saavat paitsi vanhemmat, opettajat, päihteet, ulkonäköpaineet ja epätasa-arvo myös nuoret itse. Kirja tarttuu rohkeasti ja huumorilla vaikeisiinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja vakuuttaa, että kyllä, on se normaalia. 

Hyvä ja kevyt ja ajatuksia herättävä ja naurattava luettava. Käy hyvin jos ei jaksa lukea pitkiä sepustuksia vaan haluaa lyhyempää luettavaa. 

Rowell, Rainbow: Eleanor & Park

Rakkautta, sitä ensirakkautta. Tästä sen tunnistaa jos sen on joskus kokenut, jos vielä ei ole, niin tästä saa kuvan millaista se voi olla.

Park on ihan tavallinen poika, koulussa silleen semisuosittu. Koulubussissa viereen istuu rähjäinen tyttö, punatukkainen. Se on Eleanor. Koulumatkoilla syntyy vähän vanhingossa jotain, joka saa aikaan jotain suurta kummankin elämässä. Se syntyy kaseteissa jotka Park on äänittänyt Eleanorille ja sarjakuvissa joita Eleanor lukee. Kummatkin ovat 16-vuotiaita ja heidän tarinansa kehittyy yhden kouluvuoden aikana.

Tämä kirja saattaa aiheuttaa silmien hikoilua, joten nessut on hyvä varata vierelle.

Mattila, Satu: Parantola

Mielenkiintoinen aihe, epilepsia, ja samalla myös historia - ja kuinka paljon epilepsiankin hoito on mullistunut alle sadassa vuodessa. Elisalla on epilepsia, mutta hän ei halua siitä puhua eikä sitä mainostaa. Arveluttaa voiko saada poikaystävää, jos saa kohtauksia. Lääkkeet ovat auttaneet pitämään ne kurissa, mutta varmaan voisi pärjätä ilman lääkkeitäkin...Elisa menee tutkimaan vanhaa parantola-rakennusta kun kohtaus iskee. Ja hän herääkin kaatumatautiparantolassa kolkytluvulla. Elisa ei tiedä kuinka päästä omaan aikaansa ja on ihan hämmennyksissä, mutta tulee oppineeksi millaista oli ennenvanhaan. Parantolan toiminta oli tiukkaan valvottua ja säänneltyä, mutta onneksi siellä oli ystävällisiäkin ihmisiä. Pääsikö Elisa takaisin meidän aikaamme vai kuinka hänelle kävi - lue niin saat tietää!

R.J. Palacio: Ihme

Aivan mahtava kirja!! Hieno, upea, koskettava, itkettävä, naurattava ja niin lämmin. 

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."

Kirja kertoo Auggie nimisestä pojasta jonka kasvot ovat epämuodostuneet, hän on läpikäynyt lukemattomia leikkauksia ja ollut kotikoulussa, mutta nyt kun viides luokka alkaa, eli yläkoulu, hänet laitetaan kouluun. Se todellakin tuo omat haasteensa eikä se missään nimessä ole helppoa. 

Augustus on joutunut kokemaan paljon ja joutuu kokemaan lisää. Alkukirja on Auggien sanoin, sen jälkeen äänessä ovat hänen ystävänsä, siskonsa ja muutama muu ihminen. Tarina etenee mielenkiintoisesti eikä ole ennalta-arvattava missään kohtaa. 

Kuinka Auggie sopeutuu, tai parempi kysymys onkin, kuinka muut sopeutuvat Auggieen kun hän astuu kouluelämään? Kannattaa lukea, ihan jokaisen!

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Evie palaa kouluelämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Kukaan uudessa koulussa ei tiedä että Evie on ollut pois kuvioista, eikä varsinkaan että miksi näin on ollut. Ja Evie haluaa pitääkin tämän asian näin. Hän onneksi saa pari hyvää kaveria heti kättelyssä ja elämä alkaa muistuttaa normaalia.

Evie ei kuitenkaan ole ihan normaali. Hän sekosi. Hänellä oli paha OCD eli pakko-oirehäiriö, jonka takia hän joutui olemaan pois koulusta ja käymään terapiassa, jossa hän käy vieläkin. Paraneminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin eikä Evie halua olla mitään muuta kuin ihan normaali nuori.

Koulu kuitenkin aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja stressiä. Kynsin ja hampain Evie pitää kiinni jo saavutetusta normaaliudesta eikä halua  myöntää itselleen, perheelleen, ystävilleen tai terapeutilleen että vanhat oireet alkavat pikkuhiljaa palata takaisin. Edessä on kuitenkin hetki jollon on pakko myöntää että takapakkia on tullut.

Todella todenmukainen ja  tunteikas kuvaus millaista on kun kärsii jostain sairaudesta ja haluaa vain olla kuten muutkin. Voiko itsestään paljastaa kaiken, vai tarkoittaako se että jää yksin.

 Trilogian ensimmäinen osa jota voin lämpimästi suositella ja innolla odotan jatko-osia!

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

Hieno selkokirja kahdesta ihan erilaisesta oppilaasta jotka joutuvat tekemään yhdessä äidinkielen kirjaesitelmän. Jesse pelaa jalkapalloa eikä juuri välitä kirjoista tai lukemisesta. Ninni on ihan erilainen, hän rakastaa runoja ja runokirjoja ja valitseekin runokirjan esitelmää varten. Jesse huomaakin yllätyksekseen että runot ovat pieniä tarinoita joita voi lukea ääneen vaikka karjumalla ja niitä voi ymmärtää ihan omalla tavallaan. Tarinassa huomataan että erilaisuuksista huolimatta voi yhteistyönä syntyä hyvääkin jälkeä ja jos ennakkoluulottomasti ottaa vastaan uusia juttuja niin itsestään voi oppia paljon. 

Selkokirjoja voi lukea jos opettelee kieltä, tai on vaikeuksia lukea tavallisia kirjoja. Teksti on suurta ja kappaleet lyhyitä.  

Judy Curtin: Ketä kiinnostaa?

Irlantilainen ja englantilainen joutuvat kirjekavereiksi koulun kautta, koska heidän opettajansa oli sitä mieltä että ihmisen pitää osata kirjoittaa kirjeitä. Arvonnalla kirjekavereiksi osuivat Luke ja Elma. Heitä harmittaa ettei kaveriksi osunut samaa sukupuolta oleva, se olisi ollut paljon helpompaa. Pakko kuitenkin kirjoittaa, kun opettaja käskee.

Kumpikin hokaa että kirjeessähän voi keksiä itselleen ihan millaisen elämän haluaa ja keksivät itselleen aika coolit elämät. Todellisuus on aivan muuta, kotiolot ovat aika kurjat kummallakin, eikä elämä ole kovin hohdokasta. He kuitenkin jatkavat kirjoittelua ja pikkuhiljaa todellisuus alkaa hiipiä kirjeisiinkin. Kummankaan isät eivät ole kunnossa ja tämä aiheuttaa kummankin elämässä kaikenlaista lisäharmia. Voiko ventovieras kirjekaveri kuitenkin auttaa? Mitä tapahtuu jos kertookin totuuden? Hyvä ja helppo mukaansatempaava kirja. 

Lina Stoltz: Huomenna ei tarvitse pelätä

Koskettava kirja Liljasta, jolla on hyvin hävettävä salaisuus. Siitä ei voi puhua ja joka päivä jännittää mihin pitää herätä. Parhaalle kaverillekaan ei voi kertoa. Vatsassa on solmu ja hengittäminen vaikeaa. Pitää pelleillä ja hämätä opettajaa ettei se vain selviäisi... Lucian päivä lähestyy ja Lilja valitaan Luciaksi. Mutta voiko siihen osallistua, kun ei koskaan voi tietää, mitä jos äiti ei tule paikalle, mitä jos äiti tuleekin, mitä jos...Jos äiti ratkeaakin taas ryyppäämään.

Aihe, josta ei paljoa kirjoitella eikä liikaa puhutakaan, vaikka pitäisi.

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Millaista on elää maailmassa, joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?

Pelko ihmisessä. Paine ihmisessä. Pahuus ihmisessä. Pienuus ihmisessä. Niin lukee lapussa, jonka Pilvi jättää veljelleen lähtiessään kotoa. Kun P-influenssa leviää, se muuttaa kaikkien elämän, ja koko yhteiskunnan. 16-vuotias Pilvi sijoitetaan kahdensadan muun sairastuneen kanssa luolaan. Pienoisyhteiskunnalla on ongelmansa, ja tuskin tulevaisuutta.

Alkuunpääsy tämän kirjan kanssa oli hieman tahmeaa, mutta käynnistyttyään oli kyllä mieluisa luettava. Ihmisiin on iskenyt P-virus, se muuttaa ihmisiä niin että tartunnan saaneet eristetään kallioluolaan. Siellä sitten tapahtuu kaikenlaista ja myös ulkopuolella tapahtuu. Kummistakin asioista kerrotaan eri kertojaäänellä ja lopussa sisäinen maailma vihdoin kohtaa ulkoisen...

Tarina jatkuu kirjassa Ihmisen puolella. 

Tuula Kallioniemi: Pako

 Ohkainen kirja, joka tempaa mukaansa...

Matilda soutaa saareen, jonka luulee olevan autio. Se ei olekaan, vaan mies nimeltä Alarik vie hänet myrskyltä suojaan saarella olevaan taloon. Yhtäkkiä Matilda huomaakin olevansa vankina ja seuralaisena tytölle jota Alarik myös pitää talossaan. Käy ilmi että tytöt viedään ehkä maasta ja Matilda ja Carita pakenevat henkensä edestä. 

Toisaalla kaksi hyvin erilaista poikaa, Anders ja Samuel tapaavat toisensa ja tytöt. Pakomatka on jokaiselle erilainen ja tunnelma tiivistyy kun aikuiset eivät usko ja kuuntele lapsiaan. Kuinka heille kaikille käy? Moniongelmaisuus ja välinpitämättömyys ovat isoja asioita, jotka osittain on jätetty sivulauseisiin. Hieman ahdistava kertomus, joka sisältää huoltajuuskiistoja, köyhyyttä, huostaanottoja ja muita nykyajan vitsauksia.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kirja kertoo kahden tytön rosoisen rakkaustarinan, se on eteerisesti kirjoitettu, ilmavasti. Kaunista rakkautta rujossa ja vähemmän kauniissa maailmassa. Liikuttaa ja koskettaa. 

Mariia vihaa kirjoittamista, mutta ei voi olla  kirjoittamatta tarinaansa kesästä, jolloin kaikki muuttui. Tsernobylissä räjähti, ja samalla rähjähti hänen sydämessään kun Mimi kysyi Mariialta uimarannalla: Voisitko sinä näytellä ystävääni?

Salla Simukka: Toisaalla

 Jatkoa kirjalle Jäljellä. 18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.

Oli hyvä, en pettynyt valtavista ennakko-odotuksista huolimatta. Kirjailija osasi punoa tarinan toisen puolen ottaen huomioon ensimmäisen puolen. Tarina vei niin mukanaan että haluaisi lukea vielä lisää...
 

Salla Simukka: Jäljellä

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Hieno kirja. Ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu, jäi inhottavasti kesken ja nyt on vaikea venata että saa lukea jatkoa. Kannattaako toivoa että ihmiset häviäisivät kokonaan olemasta? Mitäs sitten jos toive toteutuukin ja heräät eräänä päivänä aivan yksin koko maailmassa? Mitä se merkitsee kun lempisatujesi lauseita ilmestyy outoihin paikkoihin. Salla Simukka kertoo hienosti tulevaisuuden nuorista ja heidän elämästään maailmassa joka ihan hyvin voisi olla...

Harri Istvan Mäki: Aina söpönä

Nuortenkirja kirjailijaksi haaveksivasta pojasta jonka pitää pitää huolta pikkuveljestään kun isästä ei siihen ole, äitikin on kuollut. Tie aukeaa taidelukioon ja muutetaan toiselle paikkakunnalle, pois isän vaikutuspiiristä ja otetaan pikkuveli mukaan sinne asumaan.

Taidelukion opettaja on vaativa, mutta alkaa pikkuhiljaa lämmetä päähenkilön teksteille, myös kiva ruskesilmäinen Mira kiinnostuu pojasta ja tämän erikoisesta tilanteesta.  Tuleeko siitä mitään, vaikka olisi aina söpönä?

 "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55)

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun Senja siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhempien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? 

Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Oli hyvin kirjoitettu ja vetävä kirja, helppo uppoutua Senjan maailmaan ja sen käänteisiin. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

 

Kirja kertoo teini-ikäisestä Audreystä. Hän pysyttelee kotonaan ja käyttää sisälläkin aurinkolaseja koska ne luovat hänelle turvallisuudentunteen.  Hänen perheensä on hieman outo, yli-intensiivinen äiti, työhullu isä, veli joka pelaa vain tietokonepelejä ja pikkuveli joka on vasta neljävuotias. Audrey käy psykiatrilla, mutta ei missään muualla, koska hän saa erittäin pahoja paniikkikohtauksia.  Ne johtuvat jostain, mitä hän koki aiemmin koulussaan kun hän joutui ilkeiden saman luokkalaisten tyttöjen kiusaamaksi.

Tässä  kirjassa kerrotaan Audreyn toipumisesta vakavasta mielen sairaudesta, siitä vuoristoradasta mitä toipuminen on ja pojasta nimeltään Linus. Jolla on omalla tavallaan suuri vaikutus siihen miten Audreyn toipuminen lähtee etenemään. Tässä kirjassa oli hyvä aihe, mutta haluaisin muistuttaa että kaikki  mielen sairaudet eivät lähde toipumaan ihan yhtä suoraviivaisesti, vaan jotkut sairaudet eivät parane. Se on hyvä pitää mielessään, vaikka samalla voi iloita niiden puolesta ketkä toipuvat. Hyvä kirja nuorille mielen sairauksista, ja siitä tosiasiasta että sellainen voi tulla kenelle tahansa.

Salla Simukka: Lumikki Andersson trilogia

Punainen kuin veri. Innolla odotin Simukan uusinta kirjaa, eikä tarvinnut pettyä. Mukaansatempaava tarina veti heti mukaansa ja päähenkilö oli monipuolinen ja hänen taustaansa valotettiin pikkuhiljaa, paljastamatta kaikkea. Kansainvälinen huumekuvio oli ehkä vähän heppoinen ja vaikea kuvitella sen maailman raakuutta Tampereelle, mutta muuten jännittävä ja verinenkin tarina. Lumikki Anderssonin jatkovaiheita jää kovasti odottamaan.  

Valkea kuin lumi. Lumikki Anderson-sarjan toinen kirja. Tapahtumapaikkana Praha jossa Lumikki viettää hyvin ansaittua lomaa, joka ei kovin kauaa ole lomaa, vaan muuttuu pakenemiseksi tappajilta ja oudossa lahkossa asuvan ehkäsiskon pelastukseksi. Jännittävä kirja jonka jälkeen jää odottamaan kolmatta osaa trilogiasta. En ihmettele että sarjan käännöoikeudet on myyty 33:n maahan!  

Musta kuin eebenpuu. Lumikki on palannut Tampereelle ja ilmaisutaidon lukioon, jossa oppilaat valmistelevat Lumikki-näytelmää sovitettuna nykyaikaan. Lumikilla on myös uusi poikaystävä Sampo joka vähän piristää synkkää marraskuuta ja Lumikin synkkää mieltä. Kirjassa Lumikille selviää pelottavien käänteiden kautta kuka on ystävä ja kuka vihollinen, kuka on rakastettu ja mitä menneessä oikein tapahtui. Jännittävä ja hyytäväkin tunnelmaltaan ja upea kasvutarina jossa saadaan vastauksia kaikissa kolmessa kirjassa oleviin avoimiin kysymyksiin.
Loistava lopetus Lumikki Anderson-trilogialle!