Marko Raassina: Kalevala

Sarjakuva Kalevalasta.
Aivan loistava versio Kalevalasta, uppoaa varmaan niihinkin tyyppeihin joita ei lukeminen kauheasti kiinnosta - ja miksei muihinkin. Kuvitus on mainio ja kieli hieno yhdistelmä puhekieltä ja vanhaa kalevalaa. Suosittelen lämpimästi!

Kalevala on ollut monille nykytanhuvilla tallusteleville lapsukaisille hiukan vaikeasti avautuvaa luettavaa, eikä kuviakaan alkuperäispainoksista tahdo löytyä. Nyt VakaV. Väinämöisen, Ilmarisen Sepon, Lemminkäisen Ahdin ym. kansallissankarien hahmot ovat saaneet nykylukijalle sopivan ulkoasun. Juonen käänteet ja repliikit eivät enää kuulosta totutun hämäriltä, vaikkei seikkailujen omaleimaisuudestaja vauhdikkuudesta ole tingitty pätkääkään. Myös varhaisten runonlaulajien viljelemä, usein ironinen huumori pääsee oikeuksiinsa.

Maya Van Wagenen: Suosittu

Mayan omaelämäkerta siitä miten koulun alimmalla arvoasteella oleva nörtti kipuaa suosituksi 50-luvulta olevan vanhan kirjan ohjeiden avulla. Mayan isä löysi kirjan jossa neuvottiin miten saavutetaan ystäviä ja suosiota ja Maya päätti kokeilla tepsivätkö samat jutut nykypäivänä. Hän kuukausittain otti uuden luvun kirjasta käsittelyyn ja toimi kuten neuvottiin. Hän alkaa pokkana käyttää pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja helminauhoja, mutta hylkää myös teinimaailman kirjoittamattomat säännöt ja menee ruokalassa istumaan suosittujen pöytään ja tekee tuttavuutta vielä itseäänkin nörtimpien kanssa.

 Mayan elämä kyllä muuttui vuoden aikana, mutta loppupeleissä heräsi kysymys, mitä suosio tarkoittaa ja kuka on suosittu ja huomaako sitä itse kun sitä on? Ihan hyvä ja ajatuksia herättävä kirja, mutta kyllä ihmetyttää että Usan kouluissa on noin tiukat puitteet mihin ihminen tungetaan ja sieltä ei sitten oikein poistuta. Mielestäni Suomessa ei ole ihan noin tiukkoja raameja eri ihmisryhmille, tai ei ainakaa ollut kun mä kävin vielä koulua.

Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella

 


Louise on vähän erilainen kuin muut ikäisensä tytöt. Häntä ei kiinnosta trendit tai muotioikut, vaan hän tuntee voimakasta vetoa vintagevaatteisiin ja tietääkin niistä paljon. Eräänä päivänä postissa tulee hieman erikoinen kutsu tilaisuuteen josta voi ostaa vintagevaatteita ja Louise on innoissaan koska koulun tanssiaiset on lähestymässä. Kahden vanhan rouvan järjestämästä vintagemyymälästä Louise löytää unelmiensa puvun, joka on niin erikoinen että se täräyttää hänet suoraan Titanicille jossa puvun ensimmäinen omistaja neiti Baxter sitä käytti. Miten ihmeessä Louise pääsee Titanicilta takaisin, vai joutuuko hän historian suurimman meritapaturman uhriksi? Vähän köykäinen kirja ja historiallisesti ei ihan täysin luotettava, mutta jännittävä tarina muodin ja historian ystäville, kirjassa on myös kaunis kuvitus ja kivasti tietoa vintagevaatteista.

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

Erikoinen, kiehtova kirja! Suosittelen yläkouluikäisille ja aikuisille. Kirjoitustyyli aluksi vähän häiritsi, mutta siihen tottui nopeasti ja tarina vei mukanaan. Kirjassa oli useita lyhyitä kappaleita tai lukuja, mikä toisaalta helpottaa jos haluaa lukea vain pienissä pätkissä.
Tässä kirjassa eletään historiassa, jossain melko kaukana, ehkä Pohjois-Amerikan mantereella ja se kertoo mykästä tytöstä ja hänen salaisuuksistaan ja siitä mitä hänelle tapahtui, hän ei sitä oikein itsekään tiedä, mutta saako hän sen selville?

Neljä vuotta sitten Judith ja Lottie katosivat. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palasi, mutta yksin. Lottien ruumis löydettiin joesta. Vain Judith tietää, mitä tapahtui, mutta hän on mykkä, hänen kielensä on leikattu pois. Silti Judith on täynnä äänetöntä puhetta, vihaa, muistoja, kaipuuta ja ennen kaikkea pakahduttavaa rakkautta lapsuudenystäväänsä Lucasia kohtaan.

Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa, kun tulee tieto, että vihollinen on hyökkäämässä. Maria rohkaisee Judithia opettelemaan puhumaan. Vähitellen salaisuudet alkavat paljastua ja Judithin elämä muuttuu draamaattisella tavalla.

Anu Jaantila: Kuka tuntee Maijan

Löysin kirjaston varastosta tämän 80-luvulla kirjoitetun nuortenkirjan, jota tuli luettua sillon nuorena. Anu Jaantila oli niitä harvoja joka kirjoitti nuorille nuorista. Tykkäsin muistakin hänen kirjoistaan; Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love Sam. Tästä kirjasta jäi mieleen muutama kohtaus, ja oli kiva lukea se taas vuosien tauon jälkeen. Virkistävää ja erilaista oli elämä ilman atk:ta ja kännyjä. Yliopiston ilmoitustaululla oli suuri rooli opiskelijoiden elämässä ja silti kaikki sujui ihan kivasti. Maija oli aika kompleksinen ja ahdistunut nuori, johon oli jo silloin helppo samaistua, ja onnistui vieläkin. Ihan kiva kirja ja miksei antaisi perspektiiviä myös nykynuorten elämään.