Judy Curtin: Ketä kiinnostaa?

Irlantilainen ja englantilainen joutuvat kirjekavereiksi koulun kautta, koska heidän opettajansa oli sitä mieltä että ihmisen pitää osata kirjoittaa kirjeitä. Arvonnalla kirjekavereiksi osuivat Luke ja Elma. Heitä harmittaa ettei kaveriksi osunut samaa sukupuolta oleva, se olisi ollut paljon helpompaa. Pakko kuitenkin kirjoittaa, kun opettaja käskee.

Kumpikin hokaa että kirjeessähän voi keksiä itselleen ihan millaisen elämän haluaa ja keksivät itselleen aika coolit elämät. Todellisuus on aivan muuta, kotiolot ovat aika kurjat kummallakin, eikä elämä ole kovin hohdokasta. He kuitenkin jatkavat kirjoittelua ja pikkuhiljaa todellisuus alkaa hiipiä kirjeisiinkin. Kummankaan isät eivät ole kunnossa ja tämä aiheuttaa kummankin elämässä kaikenlaista lisäharmia. Voiko ventovieras kirjekaveri kuitenkin auttaa? Mitä tapahtuu jos kertookin totuuden? Hyvä ja helppo mukaansatempaava kirja. 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kirja kertoo kahden tytön rosoisen rakkaustarinan, se on eteerisesti kirjoitettu, ilmavasti. Kaunista rakkautta rujossa ja vähemmän kauniissa maailmassa. Liikuttaa ja koskettaa. 

Mariia vihaa kirjoittamista, mutta ei voi olla  kirjoittamatta tarinaansa kesästä, jolloin kaikki muuttui. Tsernobylissä räjähti, ja samalla rähjähti hänen sydämessään kun Mimi kysyi Mariialta uimarannalla: Voisitko sinä näytellä ystävääni?

Harri Istvan Mäki: Aina söpönä

Nuortenkirja kirjailijaksi haaveksivasta pojasta jonka pitää pitää huolta pikkuveljestään kun isästä ei siihen ole, äitikin on kuollut. Tie aukeaa taidelukioon ja muutetaan toiselle paikkakunnalle, pois isän vaikutuspiiristä ja otetaan pikkuveli mukaan sinne asumaan.

Taidelukion opettaja on vaativa, mutta alkaa pikkuhiljaa lämmetä päähenkilön teksteille, myös kiva ruskesilmäinen Mira kiinnostuu pojasta ja tämän erikoisesta tilanteesta.  Tuleeko siitä mitään, vaikka olisi aina söpönä?

 "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55)

Terhi Rannela: Läpi yön

Ihana kirja Rannelalta. Hurjan hienosti kirjoitettu päiväkirjaromaani, yleensä en tykkää kauheasti tuosta päiväkirjamuodosta, mutta tässä se toimi mainiosti. Hienosti päähenkilö kasvoi teinivuosista nuoreksi aikuiseksi. Oli tosi todentuntuista nuoren ihmisen elämää, oli helppo samaistua päähenkilän elämään vaikka itse elinkin eri aikaan ja oli eri kuviot. Suosittelen yläkouluikäisille ja niille jotka muistavat ne ajat hyvin. 

Itsemurhayrityksestä esikoisromaanin ilmestymiseen - matkalla kirjailijaksi kympin tyttö sukeltaa euforiasta pohjamutiin. 15-vuotiaan Marian kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Ilman kirjoittamista hän ei pysyisi elossa. Kynä on hengityskone, johon hän kytkee itsensä. Käsi, joka vetää hänet pois rotkon reunalta. Ensiapupakkaus, joka pelastaa hädän hetkellä. Marian tiellä on kaikenlaisia hankaluuksia, ihmissuhteita, isäongelmia ja vastahakoiset kustantajat, silti hän ei lannistu vaan jatkaa kirjoittamistaan.