Katharine McGee: Tuhannes kerros

Tykkäsin kovasti. Hieno astelma, odotan innolla jatkoa, ja toivottavasti tästä tehtävä tv-sarja tehdään hyvin!  Ihmissuhdesotkuja tuhannessa kerroksessa. New Yorkissa on entisen Central Parkin tilalla tuhatkerroksinen kerrostalo, valtava kompleksi jonka tekniikka on huippua joka suhteessa. Talossa voi elää poistumatta sieltä koskaan. Mitä ylemmäs mennään, sitä rikkaampia ja kauniimpia ihmiset ovat. Tulevaisuudessa on kaikenlaisia teknisiä ja digitaalisia vekottimia mitä vielä ei ole ja nuoret käyttävät niitä suvereenisti.  Sometuskin tapahtuu ilman kannettavia välineitä, silmän pintaan on asennettu linssi jota voi käyttää lähinnä ajatusten voimalla. Tarinan yksi päähenkilö on geneettisesti täydelliseksi jalostettu Avery, hänen ystäviensä tarinoita kerrotaan Averyn tarinan ohella. Jos ihmisen ulkonäkö on täydellinen, onko myös kaikki muu täydellistä?  Miten käy jos juhlissa joku menee katolle tuhannennen kerroksen asunnosta? Hienosti kerrottua Chick-litiä nuorille, Scifimaustein. Hyvä soppa!

Siri Kolu: Pelko ihmisessä

Millaista on elää maailmassa, joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?

Pelko ihmisessä. Paine ihmisessä. Pahuus ihmisessä. Pienuus ihmisessä. Niin lukee lapussa, jonka Pilvi jättää veljelleen lähtiessään kotoa. Kun P-influenssa leviää, se muuttaa kaikkien elämän, ja koko yhteiskunnan. 16-vuotias Pilvi sijoitetaan kahdensadan muun sairastuneen kanssa luolaan. Pienoisyhteiskunnalla on ongelmansa, ja tuskin tulevaisuutta.

Alkuunpääsy tämän kirjan kanssa oli hieman tahmeaa, mutta käynnistyttyään oli kyllä mieluisa luettava. Ihmisiin on iskenyt P-virus, se muuttaa ihmisiä niin että tartunnan saaneet eristetään kallioluolaan. Siellä sitten tapahtuu kaikenlaista ja myös ulkopuolella tapahtuu. Kummistakin asioista kerrotaan eri kertojaäänellä ja lopussa sisäinen maailma vihdoin kohtaa ulkoisen...

Tarina jatkuu kirjassa Ihmisen puolella. 

Salla Simukka: Toisaalla

 Jatkoa kirjalle Jäljellä. 18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.

Oli hyvä, en pettynyt valtavista ennakko-odotuksista huolimatta. Kirjailija osasi punoa tarinan toisen puolen ottaen huomioon ensimmäisen puolen. Tarina vei niin mukanaan että haluaisi lukea vielä lisää...
 

Salla Simukka: Jäljellä

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Hieno kirja. Ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu, jäi inhottavasti kesken ja nyt on vaikea venata että saa lukea jatkoa. Kannattaako toivoa että ihmiset häviäisivät kokonaan olemasta? Mitäs sitten jos toive toteutuukin ja heräät eräänä päivänä aivan yksin koko maailmassa? Mitä se merkitsee kun lempisatujesi lauseita ilmestyy outoihin paikkoihin. Salla Simukka kertoo hienosti tulevaisuuden nuorista ja heidän elämästään maailmassa joka ihan hyvin voisi olla...

Rick Yancey: Ääretön meri

Viidennen aallon toinen kirja. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Viides aalto, linkin takaa löytyy sen arvio. Cassie Sullivan tovereineen on selvinnyt jo neljästä aallosta, joiden avulla kaukaisesta aurinkokunnasta saapuneet Toiset ovat tyhjentäneet maapalloa ihmisistä. Nyt lopullinen, viides tuhoaalto etenee, ja ihmiskunnan viime rippeet taistelevat henkensä edestä.

Cassien ja kumppanien on tehtävä valinta: uhmatako talven tuloa ja odottaa heitä auttaneen Evan Walkerin paluuta vai lähteäkö etsimään muita selviytyjiä ennen kuin vihollinen saa nuoret satimeen? Uusi hyökkäys on vain ajan kysymys…

Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

Veronica Roth: Kapinallinen

Kapinalliset. Hyvä jatko Outolinnulle ja innolla odotan kolmatta osaa. Tykkään näiden kirjojen yllättävyydestä, vaikka toisaalta jo aavistelenkin mitä tuleman pitää. Saa nähdä olenko oikeassa...

Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.
Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.
Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.
Outolinnusta kirjoitettua:
"Luvassa on jännitystä, romantiikkaa ja kiinnostavia hahmoja." - demi.fi
"Maailmalla tätä hehkutetaan hullun lailla, ja nyt todella ymmärrän miksi." - mustettajapaperia.blogspot.com

Veronica Roth: Outolintu

 Outolintu. Mulla oli ennakkoasenne tätä kohtaan, mutta se hälveni pian alettuani lukea. Ei ollut liian samanlainen kuin Nälkäpeli vaikka onkin dystopiakirja ja vaikka kansi muistutti mielestäni liikaa Nälkäpeliä. Oli mielenkiintoinen ja vauhdikas ja tykkäsin siitä maailmasta mikä tähän oli luotu. Oli tarpeeksi aito ja ihmismakuinen ja päähenkilö oli jotenkin symppis puutteineen ja pohdintoineen. Meinaan lukea jatko-osatkin jotka ovat Kapinallinen ja Uskollinen.

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta.
Minä en ole enää varma että selviän hengissä."

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan, jännittävään ja niin erilaiseen paikkaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä, kehen voi luottaa. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan.

Rick Yancey: Viides aalto

Viides aalto. Tässä dystopiassa maailmasta on kuollut suurin osa ihmisistä ja eloon jääneillä on vaikeaa tietää kehen voi luottaa vai voiko kehenkään. Muukalaiset ovat aiheuttaneet ihmiskunnan joukkokuoleman ja vain sitkeimmät ja rohkeimmat on jäljellä...miten käy maailmassa jossa kaikki on taistelua ja kaikki on toisin?

Eräänä kauniina päivänä avaruusalus ilmaantuu taivaalle ja sylkee sisuksistaan neljä ilmestyskirjan ratsastajaa, jotka syöksevät ihmiskunnan tuhon partaalle. Maailma tai oikeastaan ihmisyys ovat vaarassa tuhoutua: ensimmäisenä katkeavat sähköt. Toinen tuhon aalto on tsunami, joka pyyhkäisee suuren osan ihmisistä mukanaan. Kolmantena tulee rutto, joka tappaa lähes kaikki aiemmista aalloista henkiin jääneet. Neljäs aalto, Vaimentajat, viimeistelevät ihmiskunnan rippeet tuhoonsa.

Päähenkilönä teoksessa seurataan 16-vuotiasta Cassieta. Hän kertoo aiemmista tapahtumista takautumina, myöhemmin kerronta siirtyy kokonaan nykyhetkeen. Alussa oli perhe: äiti, isä ja pikkuveli Sam. Nyt on enää veljeään etsivä Cassie, joka yrittää selvitä maailmassa, vaikka pelisäännöt ovat muuttuneet...

Suzanne Collins: Nälkäpeli-sarja

Nälkäpeli. Tykkäsin tosi paljon, selkeästi aineksia klassikoksi. Uusi tulevaisuuden maailma Panem, on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen jotka kaikki tuottavat kulutushyödykkeitä pääkaupunkiin Capitoliin. Vuosittain vyöhykkeiltä valitaan kaksi nuorta kisailijaa per vyöhyke peliin joka videoidaan koko kansalle ja jossa vain vahvin ja taitavin voi voittaa. Pelin tarkoituksena on pitää vyöhykkeiden ihmiset nöyrinä ja kuuliaisina. Julma luokkayhteiskunta ja epäreiluja ihmiskohtaloita. Tosi-TV peli jossa vain yksi voi pärjätä, mutta vaikka voittaisikin, se ei todellakaan ratkaise kaikkea...Näköjään hyvien tulevaisuustarinoiden pitää ollakin vähän ahdistavia, jotta ne olisivat oikein koukuttavia.

Vihan liekit. Toinen osa. Tätä kirjaa kun alkoi lukea, ei ollut mitään käsitystä mitä siinä tulisi tapahtumaan, kaikki tapahtumat tulivat yllätyksenä ja juoni kuljetti vaudilla tarinaa eteenpäin. Tuli luettua ihan muutamalla istumalla Katnissin jatkoseikkailut hänen selvittyään Nälkäpelistä voittajana. Hänen elämästään ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pelin luuli olevan jo ohi, mutta seuraavaan nälkäpeliin valittiinkin aiempien vuosien voittaja, eli Katniss joutui taas areenalle, tällä kertaa peli oli entistä raaempi ja vaikeampi... Innolla odotan mitä kolmas osa tuo tullessaan. 

Matkijanärhi. Sarjan viimeinen osa. Oli niin jännittävä että oli välillä ihan tuskallista kun ei tiennyt miten asiat selviävät vai selviävätkö ollenkaan. Huh. Piti välillä pitää hengähdystaukoja kun oli niin hengästyttävää luettavaa. Koko sarja oli hienoa pohditaa sotien oikeutuksesta ja luokkaeroista ja johtajista ja ihmisistä ja ihmisluonnosta. Rakkkautta ja tunteita oli myös, miten seurata sydäntään jos sillä on kaksi vaihtoehtoa? Sekä siitä miten ihmiset EIVÄT opi menneestä - vai oppivatko viimein?