John Green (Maureen Johnson, Lauren Myracle: Let it snow

Nuorten kirja, jossa kolme tarinaa kolmelta kirjailijalta.  Kirjan nimi on suomeksikin sama, sitä ei jostain syystä ole suomennettu. Tarinoiden yhdistävänä tekijänä pieni kahvila lumimyräkän keskellä. Ekassa tarinassa tyttö joutuu junalla matkustamaan isovanhempiensa luokse, koska vanhemmat päätyivät putkaan. Junamatka kuitenkin tyssää hurjaan lumimyräkkään ja siitähän seuraa seikkailu! Toisessa tarinassa kaverukset päättävät uhmata myräkkää ja vaeltaa kohti vohvelikahvilaa, mutta matka ei tietenkään suju ilman kommelluksia ja oivalluksia. Kolmannessa tarinassa ollaan töissä kyseisessä vohvelikahvilassa ja työvuoron aikana punnitaan ystävyyttä, itsekeskeisyyttä ja vähän myöskin ihastuksia. Sopivaa lukemista joululomalle, tai viilennykseksi keskelle kuuminta kesää.

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Evie palaa kouluelämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Kukaan uudessa koulussa ei tiedä että Evie on ollut pois kuvioista, eikä varsinkaan että miksi näin on ollut. Ja Evie haluaa pitääkin tämän asian näin. Hän onneksi saa pari hyvää kaveria heti kättelyssä ja elämä alkaa muistuttaa normaalia.

Evie ei kuitenkaan ole ihan normaali. Hän sekosi. Hänellä oli paha OCD eli pakko-oirehäiriö, jonka takia hän joutui olemaan pois koulusta ja käymään terapiassa, jossa hän käy vieläkin. Paraneminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin eikä Evie halua olla mitään muuta kuin ihan normaali nuori.

Koulu kuitenkin aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja stressiä. Kynsin ja hampain Evie pitää kiinni jo saavutetusta normaaliudesta eikä halua  myöntää itselleen, perheelleen, ystävilleen tai terapeutilleen että vanhat oireet alkavat pikkuhiljaa palata takaisin. Edessä on kuitenkin hetki jollon on pakko myöntää että takapakkia on tullut.

Todella todenmukainen ja  tunteikas kuvaus millaista on kun kärsii jostain sairaudesta ja haluaa vain olla kuten muutkin. Voiko itsestään paljastaa kaiken, vai tarkoittaako se että jää yksin.

 Trilogian ensimmäinen osa jota voin lämpimästi suositella ja innolla odotan jatko-osia!

Judy Curtin: Ketä kiinnostaa?

Irlantilainen ja englantilainen joutuvat kirjekavereiksi koulun kautta, koska heidän opettajansa oli sitä mieltä että ihmisen pitää osata kirjoittaa kirjeitä. Arvonnalla kirjekavereiksi osuivat Luke ja Elma. Heitä harmittaa ettei kaveriksi osunut samaa sukupuolta oleva, se olisi ollut paljon helpompaa. Pakko kuitenkin kirjoittaa, kun opettaja käskee.

Kumpikin hokaa että kirjeessähän voi keksiä itselleen ihan millaisen elämän haluaa ja keksivät itselleen aika coolit elämät. Todellisuus on aivan muuta, kotiolot ovat aika kurjat kummallakin, eikä elämä ole kovin hohdokasta. He kuitenkin jatkavat kirjoittelua ja pikkuhiljaa todellisuus alkaa hiipiä kirjeisiinkin. Kummankaan isät eivät ole kunnossa ja tämä aiheuttaa kummankin elämässä kaikenlaista lisäharmia. Voiko ventovieras kirjekaveri kuitenkin auttaa? Mitä tapahtuu jos kertookin totuuden? Hyvä ja helppo mukaansatempaava kirja. 

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Tämä kirja kertoo Nikosta, josta tulee säkenöivä, näkyvä ja kuuluva – mutta vain bileiden ajaksi. Meijasta, joka ei muista, mitä hänen sivupersoonansa miss Jackie Daniels on kännissä taas puuhaillut. Ja äidistä, jonka viinanhimo pilasi ainakin kaksi elämää. Parhaasta ystävästä, joka on muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi. Pikavippikierteestä, jota vauhdittavat siiderit.

Viina virtaa ja vie, niin nuoria kuin heidän vanhempiaankin.

Lyhyitä tarinoita elävästä elämästä. Rannela on kerännyt nuorten tarinoita alkoholista, erilaisia puolia ja näkemyksiä, tapahtumia ja sattumuksia. Melkolailla herättävää luettavaa, varsinkin kirjan viimeinen lause pysähdyttää.

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun Senja siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhempien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? 

Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Oli hyvin kirjoitettu ja vetävä kirja, helppo uppoutua Senjan maailmaan ja sen käänteisiin. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.