Marko Raassina: Kalevala

Sarjakuva Kalevalasta.
Aivan loistava versio Kalevalasta, uppoaa varmaan niihinkin tyyppeihin joita ei lukeminen kauheasti kiinnosta - ja miksei muihinkin. Kuvitus on mainio ja kieli hieno yhdistelmä puhekieltä ja vanhaa kalevalaa. Suosittelen lämpimästi!

Kalevala on ollut monille nykytanhuvilla tallusteleville lapsukaisille hiukan vaikeasti avautuvaa luettavaa, eikä kuviakaan alkuperäispainoksista tahdo löytyä. Nyt VakaV. Väinämöisen, Ilmarisen Sepon, Lemminkäisen Ahdin ym. kansallissankarien hahmot ovat saaneet nykylukijalle sopivan ulkoasun. Juonen käänteet ja repliikit eivät enää kuulosta totutun hämäriltä, vaikkei seikkailujen omaleimaisuudestaja vauhdikkuudesta ole tingitty pätkääkään. Myös varhaisten runonlaulajien viljelemä, usein ironinen huumori pääsee oikeuksiinsa.

Essi Tammimaa: Noaidin tytär

Kirjan kansi viehtoi niin paljon että halusin lukea tämän, varsinkin kun tajusin että siinä lukee Noaidin tytär, eikä Noidan tytär :D Oli kivaa että kirja sijoittui asujaimistoni lähimaisemiin Kellokoskelle ja kirjan alku oli melko tavallista yläkouluikäisen elämää, mutta muuttui huikeaksi fantasiaseikkailuksi noin puolivälissä. Kirja oli melko unenomainen ja jännä, joskin paikoitellen sekava ja ihan kaikissa juonenkäänteissä en pysynyt mukana. Mutta ihan jännä kirja lappalaissotureista ja bändeistä ja ihastumisesta ja äidittömyydesta ja kirjan kirjoittamisesta ja toisesta ulottuvuudesta. 

Aura on oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Hän on alkanut nähdä näkyjä. Pahaenteiset näyt susista ja soturitartytöstä ajavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maagisesta maailmastaan. Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkyjensä tyttö onkin täyttä totta, ja vihainen hänelle. Uhkaako hänelle käydä samoin kuin Risten-äidille, joka katosi metsien pimeyteen? Ja miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja? Miksi Paju valitsi keikalla yleisön joukosta juuri Auran?

Helena Waris: Vuori

Skandinaavisista mytologioista innoituksensa saanut tarina kuljettaa päähenkilöä, Lifiä, kaupungista ja katakombeista vuoren rinteille ja mystiseen pilviverhon takaa paljastuvaan hotelliin. Mitä siellä paljastuu ja kehen voi luottaa... Mystisesti alkava tarina päätyy mystisiin hetkiin. Paljon enempää ei kirjasta voi kertoa, ettei tule paljastaneeksi liikaa. Mytologioiden tuntemisesta voi olla apua, mutta ei ole välttämätöntä juonta seuratakseen. Kiinnostus niitä kohtaan kuitenkin lukiessa herää. Kirjassa ei turhia selitellä, vaan herkullisesti jätetään lukija keksimään ja näkemään asioita itse. Suosittelen lämpimästi!  :)