Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkonäkö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkonäkö. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Katharine McGee: Tuhannes kerros



Tykkäsin kovasti. Hieno astelma, odotan innolla jatkoa, ja toivottavasti tästä tehtävä tv-sarja tehdään hyvin!  Ihmissuhdesotkuja tuhannessa kerroksessa.

New Yorkissa on entisen Central Parkin tilalla tuhatkerroksinen kerrostalo, valtava kompleksi jonka tekniikka on huippua joka suhteessa. Talossa voi elää poistumatta sieltä koskaan. Mitä ylemmäs mennään, sitä rikkaampia ja kauniimpia ihmiset ovat. Tulevaisuudessa on kaikenlaisia teknisiä ja digitaalisia vekottimia mitä vielä ei ole ja nuoret käyttävät niitä suvereenisti.  Sometuskin tapahtuu ilman kannettavia välineitä, silmän pintaan on asennettu linssi jota voi käyttää lähinnä ajatusten voimalla.

Tarinan yksi päähenkilö on geneettisesti täydelliseksi jalostettu Avery, hänen ystäviensä tarinoita kerrotaan Averyn tarinan ohella. Jos ihmisen ulkonäkö on täydellinen, onko myös kaikki muu täydellistä?  Miten käy jos juhlissa joku menee katolle tuhannennen kerroksen asunnosta?
Hienosti kerrottua Chick-litiä nuorille, Scifimaustein. Hyvä soppa!

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Elina Kilkku: Onks tää normaalii? ja muita tarinoita

Mikä on totuus nuorten elämästä? Mikä on ainoa oppiaine, jota koulussa pitäisi opettaa?
 

Kuka viritti kelmun rehtorin vessanpönttöön?
Mikä tekee ihmisestä aikuisen?
Onko mutsisi natsi?
Mikä on sun lemppari thaikkusafka?
Mikä on pihtarihuora? 

Ovatko mittani OK?!?

Ja ennen kaikkea: onks tää normaalii???!?? 

Novellikokoelma Onks tää normaalii? ja muita tarinoita käy läpi nuorten elämästä kaiken olennaisen. Kyytiä saavat paitsi vanhemmat, opettajat, päihteet, ulkonäköpaineet ja epätasa-arvo myös nuoret itse. Kirja tarttuu rohkeasti ja huumorilla vaikeisiinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja vakuuttaa, että kyllä, on se normaalia. 

Hyvä ja kevyt ja ajatuksia herättävä ja naurattava luettava. Käy hyvin jos ei jaksa lukea pitkiä sepustuksia vaan haluaa lyhyempää luettavaa. 


tiistai 8. toukokuuta 2018

Telgemeier, Raina: Hymy ja Siskot


Hymy. Aivan loistava nuorten (ja miksei aikuistenkin) omaelämäkerrallinen sarjakuva tytöstä joka katkaisee onnettomuudessa etuhampaansa ja joutuu kokemaan hurjan määrän erilaisia oikomishoitoja. Nämä eivät tietenkään auta nuoren naisen teini-iän kasvuissa ja menoissa. Tosi kivasti piirretty ja kerrottu, tarina vie mukanaan ja ainakin mulle tulee hyvin muistoja mieleen, sillä mulla oli kaikki samat oikomisvälineet käytässä kuin hänelläkin ja muutama vielä lisäksi!


Toinen osa Telgemeierin ihania sarjakuvia, tämän nimi oli Siskot. Kun päähenkilö on selvinnyt oikomishoidoista, niin perheessä on muita ongelmia. Äiti ja lapset lähtevät monen päivän automatkalle sukulaisten luo, isä tulee perässä lentäen. Matka ei tietenkään suju leikiten, varsinkaan kun mukana on ärsyttävä sisko jonka kanssa pitää tapella lähes koko ajan. Perillä kuitenkin on ihan kivaa, käy vain ilmi että isä ei tullut perässä lentäen ainoastaan siksi että oli työjuttuja, vanhemmilla näyttää olevan vaikeaa keskenäänkin....




tiistai 19. joulukuuta 2017

R.J. Palacio: Ihme

Aivan mahtava kirja!! Hieno, upea, koskettava, itkettävä, naurattava ja niin lämmin. 

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."

Kirja kertoo Auggie nimisestä pojasta jonka kasvot ovat epämuodostuneet, hän on läpikäynyt lukemattomia leikkauksia ja ollut kotikoulussa, mutta nyt kun viides luokka alkaa, eli yläkoulu, hänet laitetaan kouluun. Se todellakin tuo omat haasteensa eikä se missään nimessä ole helppoa. 

Augustus on joutunut kokemaan paljon ja joutuu kokemaan lisää. Alkukirja on Auggien sanoin, sen jälkeen äänessä ovat hänen ystävänsä, siskonsa ja muutama muu ihminen. Tarina etenee mielenkiintoisesti eikä ole ennalta-arvattava missään kohtaa. 

Kuinka Auggie sopeutuu, tai parempi kysymys onkin, kuinka muut sopeutuvat Auggieen kun hän astuu kouluelämään? Kannattaa lukea, ihan jokaisen!


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?




Evie palaa kouluelämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Kukaan uudessa koulussa ei tiedä että Evie on ollut pois kuvioista, eikä varsinkaan että miksi näin on ollut. Ja Evie haluaa pitääkin tämän asian näin. Hän onneksi saa pari hyvää kaveria heti kättelyssä ja elämä alkaa muistuttaa normaalia.

Evie ei kuitenkaan ole ihan normaali. Hän sekosi. Hänellä oli paha OCD eli pakko-oirehäiriö, jonka takia hän joutui olemaan pois koulusta ja käymään terapiassa, jossa hän käy vieläkin. Paraneminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin eikä Evie halua olla mitään muuta kuin ihan normaali nuori.

Koulu kuitenkin aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja stressiä. Kynsin ja hampain Evie pitää kiinni jo saavutetusta normaaliudesta eikä halua  myöntää itselleen, perheelleen, ystävilleen tai terapeutilleen että vanhat oireet alkavat pikkuhiljaa palata takaisin. Edessä on kuitenkin hetki jollon on pakko myöntää että takapakkia on tullut.

Todella todenmukainen ja  tunteikas kuvaus millaista on kun kärsii jostain sairaudesta ja haluaa vain olla kuten muutkin. Voiko itsestään paljastaa kaiken, vai tarkoittaako se että jää yksin.

 Trilogian ensimmäinen osa jota voin lämpimästi suositella ja innolla odotan jatko-osia!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Sara Saarela: Mun on pakko




  Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen. Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä.

Uskovainen päähenkilö kamppailee syömisen ja uskomisen kanssa mutta onneksi hänellä oli tukevia kanssauskovaisia ja vähemmän uskovaisia kavereita. Laihduttaminen ja oksentelu veivät lopulta sairaalaan, jossa toipuminen alkoi ja tuli selväksi että jumala hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin ovat.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni



 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Holly Smale: Geek girl - Kohellusta korkokengissä



Kirjailijan todellisiin kokemuksiin hatarasti perustuva nuortenkirjasarja joka kertoo 15-vuotiaasta nörttitytöstä joka sattumalta päätyy malliksi. Tässä toisessa kirjassa Harrietin kesä on pilalla jo ennen kuin se on ehtinyt alkaa. Unelmapoikaystävä Nick on pannut suhteen katkolle juuri ennen koekautta ja kadonnut Australiaan. Isä ja äitipuoli Annabel odottavat ensimmäistä yhteistä lastaan, eikä Harriet oikein tiedä mikä hänen roolinsa kasvavassa uusioperheessä on. Ja kun paras ystävä Nat lähetetään pakolla Ranskaan maatilalomalle, voi kesäsuunnitelmat vetää lopullisesti vessanpöntöstä. 

Yllättäen hänet kutsutaan mallikeikalle Japaniin koska hänet on valittu mallikasvoksi hienoon kampanjaan, mutta kaikki onnistuukin menemään ihan päin prinkkalaa. Harriet vain sattuu olemaan niin kömpelö ja epämallimainen...vai johtuuko se sittenkin jostain muusta? Entä mitä tehdään kun Japanissa törmätään exään joka saa yhä sydämen läpättämään vaikka hänellä on jo uusi tyttis? Ihan kivan kevyttä luettavaa.

Ensimmäisen osan löydät täältä

Maya Van Wagenen: Suosittu




Mayan omaelämäkerta siitä miten koulun alimmalla arvoasteella oleva nörtti kipuaa suosituksi 50-luvulta olevan vanhan kirjan ohjeiden avulla. Mayan isä löysi kirjan jossa neuvottiin miten saavutetaan ystäviä ja suosiota ja Maya päätti kokeilla tepsivätkö samat jutut nykypäivänä. Hän kuukausittain otti uuden luvun kirjasta käsittelyyn ja toimi kuten neuvottiin. Hän alkaa pokkana käyttää pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja helminauhoja, mutta hylkää myös teinimaailman kirjoittamattomat säännöt ja menee ruokalassa istumaan suosittujen pöytään ja tekee tuttavuutta vielä itseäänkin nörtimpien kanssa.

 Mayan elämä kyllä muuttui vuoden aikana, mutta loppupeleissä heräsi kysymys, mitä suosio tarkoittaa ja kuka on suosittu ja huomaako sitä itse kun sitä on? Ihan hyvä ja ajatuksia herättävä kirja, mutta kyllä ihmetyttää että Usan kouluissa on noin tiukat puitteet mihin ihminen tungetaan ja sieltä ei sitten oikein poistuta. Mielestäni Suomessa ei ole ihan noin tiukkoja raameja eri ihmisryhmille, tai ei ainakaa ollut kun mä kävin vielä koulua.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sari Luhtanen: Totuus Tarusta: täydellisen mokaamisen taito



Taru koittaa elää elämäänsä ja pärjätä koulussa sekä lempiharrastuksessaan kuulantyönnössä. Mutta asioita hankaloittaa luokkakaveri Angela jonka pitää aina olla paras ja ihanin kaikessa. Muuten sen voisi ohittaa, mutta kun luokalle tulee uusi poika Roni, asetelma muuttuu... Ja pahuksen peikkokin hankaloittaa asioita. Mitä siitä tulee kun koulu järjestää kasaridiskon ja samalle päivälle sattuu myös kuulantyöntökisat? Kivaa, kepeää ja vähän mustaakin koululaishuumoria tytöille ja pojille.

Anu Holopainen: Ihon alaiset



Ihan mahtava kirja mahdollisesta tulevaisuudesta jossa luonnollinen ulkonäkö on lähinnä kirous ja hankaloittaa elämää. On ihan normia muokata ulkonäköään ja luomut on kummajaisia. Päähenkilö on poika Jara, joka haaveilee täysikäisyydestä jotta itse voisi päättää muokkauksistaan kun vanhemmat ovat niin nuivia etteivät anna alaikäisenä lupaa teettää mitään. Jara kuitenkin saa yllättäen hienon kesätyöpaikan ja sen kontaktit ja liksa mahdollistaa vaikka mitä...Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita muokkaamaan itseään ja hyväksymään kauneuskirurgiaa. Kirja on hienosti kasattu tarina erilaisista blogikirjoituksista, tv-pätkistä ja muista medioista, eri kertojaäänin ja on silti selkeä, jännittävä ja koskettava. Suosittelen kaikille!