tiistai 23. helmikuuta 2016

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja



Tämä kirja kertoo Nikosta, josta tulee säkenöivä, näkyvä ja kuuluva – mutta vain bileiden ajaksi. Meijasta, joka ei muista, mitä hänen sivupersoonansa miss Jackie Daniels on kännissä taas puuhaillut. Ja äidistä, jonka viinanhimo pilasi ainakin kaksi elämää. Parhaasta ystävästä, joka on muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi. Pikavippikierteestä, jota vauhdittavat siiderit.

Viina virtaa ja vie, niin nuoria kuin heidän vanhempiaankin.


Lyhyitä tarinoita elävästä elämästä. Rannela on kerännyt nuorten tarinoita alkoholista, erilaisia puolia ja näkemyksiä, tapahtumia ja sattumuksia. Melkolailla herättävää luettavaa, varsinkin kirjan viimeinen lause pysähdyttää.

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Nelitoistavuotias Krabat saa unessa käskyn mustilta korpeilta: hänen on lähdettävä Schwarzkollmin myllylle. Mylly on pelottava ja pahamaineinen, mutta Krabat tuntee, että hänen on pakko totella. Mustan myllyn mestarilla on yksitoista renkiä, kahdestoista makuusija on tyhjä ja sille asetetut vaatteet sopivat Krabatille. Mutta Krabat ei vielä tiedä millainen hinta hänen on oppiajastaan määrä maksaa.

Kirja on jäänyt mieleeni erikoisen ja jokseenkin mielenkiintoisella tavalla painostavan fiiliksensä ansiosta. Erikoinen ja kiehtova tarina joka yhdistää historiaa ja fantasiaa, hieman kauhua, ja hieman mystiikkaa. 

Kirjasta on kaksi eri kansivaihtoehtoa, oranssi on vanhempi ja vihreä korpilla on uudemmissa painoksissa. 



Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri






Aleksandralla menee hyvin: hän on kaunis ja suosittu sekä näyttelee draamakoulun pääosat. Syksyllä hänen perheeseensä tulee vuodeksi hollantilainen vaihto-oppilas Tim, joka on suloinen namupala. Aleksandra haluaa tehdä kaikkensa, jotta Timillä olisi hauska vuosi. Vaihto-oppilasveli on pian liiankin kotonaan ja ottaa elämästä ilon irti, hurmaa lukiolaistyttöjä vasemmalla ja oikealla, jolloin Aleksandran tehtävänä on toimia tulkkina, opintoneuvojana, seuraneitinä sekä peitellä Timin sotkuja.

Tim elää täysillä, ja pian Aleksandra huomaa jääneensä tämän varjoon, hän ei olekaan enää ainoa lapsi eikä kaiken keskipiste. Vuosi on pitkä aika olla kiva ja vastuullinen, eikä Aleksandra enää tiedä, vaaditaanko häneltä liikaa vai kiukutteleeko hänessä vain hemmoteltu ainoa lapsi.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Salla Simukka: Toisaalla



 Jatkoa kirjalle Jäljellä. 18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.


Oli hyvä, en pettynyt valtavista ennakko-odotuksista huolimatta. Kirjailija osasi punoa tarinan toisen puolen ottaen huomioon ensimmäisen puolen. Tarina vei niin mukanaan että haluaisi lukea vielä lisää...
 

Salla Simukka: Jäljellä



Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Hieno kirja. Ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu, jäi inhottavasti kesken ja nyt on vaikea venata että saa lukea jatkoa. Kannattaako toivoa että ihmiset häviäisivät kokonaan olemasta? Mitäs sitten jos toive toteutuukin ja heräät eräänä päivänä aivan yksin koko maailmassa? Mitä se merkitsee kun lempisatujesi lauseita ilmestyy outoihin paikkoihin. Salla Simukka kertoo hienosti tulevaisuuden nuorista ja heidän elämästään maailmassa joka ihan hyvin voisi olla...

Sara Saarela: Mun on pakko




  Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen. Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä.

Uskovainen päähenkilö kamppailee syömisen ja uskomisen kanssa mutta onneksi hänellä oli tukevia kanssauskovaisia ja vähemmän uskovaisia kavereita. Laihduttaminen ja oksentelu veivät lopulta sairaalaan, jossa toipuminen alkoi ja tuli selväksi että jumala hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin ovat.

torstai 18. helmikuuta 2016

Uma Karma: Mistä tunnet sä ystävän

 
Pian 13 vuotta täyttävä Tatu ja hänen paras ystävänsä Severi viettävät leppoisia lomapäiviä kesäisessä Kotkassa. Aika kuluu saaristossa ja lähiön tutuilla kulmilla. Poikien päätä ei aina järki pakota ja he saavat naapureiden hermot kireiksi toinen toistaan hullummilla kolttosilla.

Ohkainen kirja Tatun ja Severin ystävyydestä kesällä juuri ennen yläkouluun siirtymistä. Mälsää kun toinen haluaa jo juosta tyttöjen perässä ja toista se ei juuri kiinnosta. Hillumista lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Kesäisiä tapahtumia ja kokemuksia. Hieno kuvaus poikien välisestä ystävyydestä.

Harri Istvan Mäki: Aina söpönä



Nuortenkirja kirjailijaksi haaveksivasta pojasta jonka pitää pitää huolta pikkuveljestään kun isästä ei siihen ole, äitikin on kuollut. Tie aukeaa taidelukioon ja muutetaan toiselle paikkakunnalle, pois isän vaikutuspiiristä ja otetaan pikkuveli mukaan sinne asumaan.

Taidelukion opettaja on vaativa, mutta alkaa pikkuhiljaa lämmetä päähenkilön teksteille, myös kiva ruskesilmäinen Mira kiinnostuu pojasta ja tämän erikoisesta tilanteesta.  Tuleeko siitä mitään, vaikka olisi aina söpönä?

 "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55)