Ronja Salmi: Onks noloo? Leirikoulussa

Ohut ja helposti luettava kirja alakoululaisten leirikouluun valmistautumisesta ja siellä olemisesta. Eka nolous oli kun Petjan ja Tonin piti myydä pikkuleipiä kyylääjämummeleille leirikoulun rahastoa varten.

Myös itse leirikoulussa oli monta noloa tilannetta ja juttua.

Onks noloo jos ei löydä paikkaansa bussissa? Tai jos laulaa leirinuotiolla antaumuksella kun kaikki muut ovat jo lopettaneet? Erityisesti noloutta pohtii Petja, jonka paras ystävä Toni viihtyy nykyään paremmin reippaan Malikin seurassa. 

Tätä voi helposti suositella jos paksut kirjat tuntuvat liian paksuilta, tässä riittää huumoria ja hauskuutta, myös kiva kuvitus mukana.  

Merja Otava: Priska

Tämä ihana kirja! Priska, en ole sitä muutamaan vuoteen lukenut, mutta yhteensä varmaan 10 kertaa elämäni aikana. Sain sen joskus lahjaksi äidiltäni ja se on kulkenut mukana aina. 

Priska on kirjoitettu 60-luvulla ja kertoo teini-ikäisen Priskan elämästä  kaupungissa ja koulussa ja ystävien kanssa. Kirja kattaa kokonaisen vuoden hänen elämästään ja kasvustaan lapsuudesta nuoruuteen. Asioita muuttuu, mutta muuttuvatko ne parempaan vai huonompaan suuntaan? Tässä on hienoa ajankuvaa  mutta se ei silti tunnut vanhanaikaiselta tai liian vanhalta. 


Kirjan tunnelma veti taas mukaansa Priskan mietteliääseen maailmaan ja hänen kaveripiirinsä keskelle. Nuoret pohtivat samoja asioita sukupolvesta toiseen, joten ei mitään uutta auringon alla. Priska vain on kirjoitettu niin ilmavasti ja pohdiskelevasti että se kutkuttaa, koska kuvatut tunnelmat muistaa ja tunnistaa. 


Eräs kaverini nuorena luki myös Priskaa, mutta oli jostain syystä koko ajan lukenut Pirska, ja kun kävi ilmi että se onkin Priska, niin ei voinut lukea loppuun :D

Elina Kilkku: Onks tää normaalii? ja muita tarinoita

Mikä on totuus nuorten elämästä? Mikä on ainoa oppiaine, jota koulussa pitäisi opettaa?
 

Kuka viritti kelmun rehtorin vessanpönttöön?
Mikä tekee ihmisestä aikuisen?
Onko mutsisi natsi?
Mikä on sun lemppari thaikkusafka?
Mikä on pihtarihuora? 

Ovatko mittani OK?!?

Ja ennen kaikkea: onks tää normaalii???!?? 

Novellikokoelma Onks tää normaalii? ja muita tarinoita käy läpi nuorten elämästä kaiken olennaisen. Kyytiä saavat paitsi vanhemmat, opettajat, päihteet, ulkonäköpaineet ja epätasa-arvo myös nuoret itse. Kirja tarttuu rohkeasti ja huumorilla vaikeisiinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja vakuuttaa, että kyllä, on se normaalia. 

Hyvä ja kevyt ja ajatuksia herättävä ja naurattava luettava. Käy hyvin jos ei jaksa lukea pitkiä sepustuksia vaan haluaa lyhyempää luettavaa. 

Rowell, Rainbow: Eleanor & Park

Rakkautta, sitä ensirakkautta. Tästä sen tunnistaa jos sen on joskus kokenut, jos vielä ei ole, niin tästä saa kuvan millaista se voi olla.

Park on ihan tavallinen poika, koulussa silleen semisuosittu. Koulubussissa viereen istuu rähjäinen tyttö, punatukkainen. Se on Eleanor. Koulumatkoilla syntyy vähän vanhingossa jotain, joka saa aikaan jotain suurta kummankin elämässä. Se syntyy kaseteissa jotka Park on äänittänyt Eleanorille ja sarjakuvissa joita Eleanor lukee. Kummatkin ovat 16-vuotiaita ja heidän tarinansa kehittyy yhden kouluvuoden aikana.

Tämä kirja saattaa aiheuttaa silmien hikoilua, joten nessut on hyvä varata vierelle.

R.J. Palacio: Ihme

Aivan mahtava kirja!! Hieno, upea, koskettava, itkettävä, naurattava ja niin lämmin. 

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."

Kirja kertoo Auggie nimisestä pojasta jonka kasvot ovat epämuodostuneet, hän on läpikäynyt lukemattomia leikkauksia ja ollut kotikoulussa, mutta nyt kun viides luokka alkaa, eli yläkoulu, hänet laitetaan kouluun. Se todellakin tuo omat haasteensa eikä se missään nimessä ole helppoa. 

Augustus on joutunut kokemaan paljon ja joutuu kokemaan lisää. Alkukirja on Auggien sanoin, sen jälkeen äänessä ovat hänen ystävänsä, siskonsa ja muutama muu ihminen. Tarina etenee mielenkiintoisesti eikä ole ennalta-arvattava missään kohtaa. 

Kuinka Auggie sopeutuu, tai parempi kysymys onkin, kuinka muut sopeutuvat Auggieen kun hän astuu kouluelämään? Kannattaa lukea, ihan jokaisen!

John Green (Maureen Johnson, Lauren Myracle: Let it snow

Nuorten kirja, jossa kolme tarinaa kolmelta kirjailijalta.  Kirjan nimi on suomeksikin sama, sitä ei jostain syystä ole suomennettu. Tarinoiden yhdistävänä tekijänä pieni kahvila lumimyräkän keskellä. Ekassa tarinassa tyttö joutuu junalla matkustamaan isovanhempiensa luokse, koska vanhemmat päätyivät putkaan. Junamatka kuitenkin tyssää hurjaan lumimyräkkään ja siitähän seuraa seikkailu! Toisessa tarinassa kaverukset päättävät uhmata myräkkää ja vaeltaa kohti vohvelikahvilaa, mutta matka ei tietenkään suju ilman kommelluksia ja oivalluksia. Kolmannessa tarinassa ollaan töissä kyseisessä vohvelikahvilassa ja työvuoron aikana punnitaan ystävyyttä, itsekeskeisyyttä ja vähän myöskin ihastuksia. Sopivaa lukemista joululomalle, tai viilennykseksi keskelle kuuminta kesää.

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja

Kun koulussa pakotetaan lukemaan kirja, niin moni toivoo että se olis ohut ja hauska. Tässä se siis on, ohut ja hauska kirja! Kirjoitettu kuin tilauksesta :D Kyllä tätä voi ihan hyvin suositella heille kenelle lukeminen ei niin maistu, mutta on pakko jotain lukea! Pojat valmistelevat biletysiltaa, mutta tietenkään kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, tulee mutkia matkaan ja jotta tulevaisuus olisi tarpeeksi valoisa, opettajalta tulee määräys lukea se yksi pakollinen kirja, vain yksi. On olemassa yksi kirja joka halutaan lukea, sitä ei löydy mistään! On pakko metsästää kadonnutta kirjaa. Siinä sivussa tule vähän sivuraiteita ja katon paikkausta ja karhu tiellä ja muuta yllättävää.

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

Hieno selkokirja kahdesta ihan erilaisesta oppilaasta jotka joutuvat tekemään yhdessä äidinkielen kirjaesitelmän. Jesse pelaa jalkapalloa eikä juuri välitä kirjoista tai lukemisesta. Ninni on ihan erilainen, hän rakastaa runoja ja runokirjoja ja valitseekin runokirjan esitelmää varten. Jesse huomaakin yllätyksekseen että runot ovat pieniä tarinoita joita voi lukea ääneen vaikka karjumalla ja niitä voi ymmärtää ihan omalla tavallaan. Tarinassa huomataan että erilaisuuksista huolimatta voi yhteistyönä syntyä hyvääkin jälkeä ja jos ennakkoluulottomasti ottaa vastaan uusia juttuja niin itsestään voi oppia paljon. 

Selkokirjoja voi lukea jos opettelee kieltä, tai on vaikeuksia lukea tavallisia kirjoja. Teksti on suurta ja kappaleet lyhyitä.  

Judy Curtin: Ketä kiinnostaa?

Irlantilainen ja englantilainen joutuvat kirjekavereiksi koulun kautta, koska heidän opettajansa oli sitä mieltä että ihmisen pitää osata kirjoittaa kirjeitä. Arvonnalla kirjekavereiksi osuivat Luke ja Elma. Heitä harmittaa ettei kaveriksi osunut samaa sukupuolta oleva, se olisi ollut paljon helpompaa. Pakko kuitenkin kirjoittaa, kun opettaja käskee.

Kumpikin hokaa että kirjeessähän voi keksiä itselleen ihan millaisen elämän haluaa ja keksivät itselleen aika coolit elämät. Todellisuus on aivan muuta, kotiolot ovat aika kurjat kummallakin, eikä elämä ole kovin hohdokasta. He kuitenkin jatkavat kirjoittelua ja pikkuhiljaa todellisuus alkaa hiipiä kirjeisiinkin. Kummankaan isät eivät ole kunnossa ja tämä aiheuttaa kummankin elämässä kaikenlaista lisäharmia. Voiko ventovieras kirjekaveri kuitenkin auttaa? Mitä tapahtuu jos kertookin totuuden? Hyvä ja helppo mukaansatempaava kirja. 

Lina Stoltz: Huomenna ei tarvitse pelätä

Koskettava kirja Liljasta, jolla on hyvin hävettävä salaisuus. Siitä ei voi puhua ja joka päivä jännittää mihin pitää herätä. Parhaalle kaverillekaan ei voi kertoa. Vatsassa on solmu ja hengittäminen vaikeaa. Pitää pelleillä ja hämätä opettajaa ettei se vain selviäisi... Lucian päivä lähestyy ja Lilja valitaan Luciaksi. Mutta voiko siihen osallistua, kun ei koskaan voi tietää, mitä jos äiti ei tule paikalle, mitä jos äiti tuleekin, mitä jos...Jos äiti ratkeaakin taas ryyppäämään.

Aihe, josta ei paljoa kirjoitella eikä liikaa puhutakaan, vaikka pitäisi.

Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri

Aleksandralla menee hyvin: hän on kaunis ja suosittu sekä näyttelee draamakoulun pääosat. Syksyllä hänen perheeseensä tulee vuodeksi hollantilainen vaihto-oppilas Tim, joka on suloinen namupala. Aleksandra haluaa tehdä kaikkensa, jotta Timillä olisi hauska vuosi. Vaihto-oppilasveli on pian liiankin kotonaan ja ottaa elämästä ilon irti, hurmaa lukiolaistyttöjä vasemmalla ja oikealla, jolloin Aleksandran tehtävänä on toimia tulkkina, opintoneuvojana, seuraneitinä sekä peitellä Timin sotkuja.

Tim elää täysillä, ja pian Aleksandra huomaa jääneensä tämän varjoon, hän ei olekaan enää ainoa lapsi eikä kaiken keskipiste. Vuosi on pitkä aika olla kiva ja vastuullinen, eikä Aleksandra enää tiedä, vaaditaanko häneltä liikaa vai kiukutteleeko hänessä vain hemmoteltu ainoa lapsi.

Salla Simukka: Jäljellä

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Hieno kirja. Ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu, jäi inhottavasti kesken ja nyt on vaikea venata että saa lukea jatkoa. Kannattaako toivoa että ihmiset häviäisivät kokonaan olemasta? Mitäs sitten jos toive toteutuukin ja heräät eräänä päivänä aivan yksin koko maailmassa? Mitä se merkitsee kun lempisatujesi lauseita ilmestyy outoihin paikkoihin. Salla Simukka kertoo hienosti tulevaisuuden nuorista ja heidän elämästään maailmassa joka ihan hyvin voisi olla...

Sara Saarela: Mun on pakko

  Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen. Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä.

Uskovainen päähenkilö kamppailee syömisen ja uskomisen kanssa mutta onneksi hänellä oli tukevia kanssauskovaisia ja vähemmän uskovaisia kavereita. Laihduttaminen ja oksentelu veivät lopulta sairaalaan, jossa toipuminen alkoi ja tuli selväksi että jumala hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin ovat.

Uma Karma: Mistä tunnet sä ystävän

 

Pian 13 vuotta täyttävä Tatu ja hänen paras ystävänsä Severi viettävät leppoisia lomapäiviä kesäisessä Kotkassa. Aika kuluu saaristossa ja lähiön tutuilla kulmilla. Poikien päätä ei aina järki pakota ja he saavat naapureiden hermot kireiksi toinen toistaan hullummilla kolttosilla.

Ohkainen kirja Tatun ja Severin ystävyydestä kesällä juuri ennen yläkouluun siirtymistä. Mälsää kun toinen haluaa jo juosta tyttöjen perässä ja toista se ei juuri kiinnosta. Hillumista lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Kesäisiä tapahtumia ja kokemuksia. Hieno kuvaus poikien välisestä ystävyydestä.

Harri Istvan Mäki: Aina söpönä

Nuortenkirja kirjailijaksi haaveksivasta pojasta jonka pitää pitää huolta pikkuveljestään kun isästä ei siihen ole, äitikin on kuollut. Tie aukeaa taidelukioon ja muutetaan toiselle paikkakunnalle, pois isän vaikutuspiiristä ja otetaan pikkuveli mukaan sinne asumaan.

Taidelukion opettaja on vaativa, mutta alkaa pikkuhiljaa lämmetä päähenkilön teksteille, myös kiva ruskesilmäinen Mira kiinnostuu pojasta ja tämän erikoisesta tilanteesta.  Tuleeko siitä mitään, vaikka olisi aina söpönä?

 "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55)

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Tuija Lehtinen: Välivuosi

Välivuosi on Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella, että vuosi olisi oikotie onneen. Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, Simon boheemi kulttuurituottajaäiti ja pikkusiskopuoli Malaika Tikkurilasta. Uusi siskopuoli Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja uusi pikkusisko Tua Kauniaisista. Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet eivät elä samassa maailmassa. Simon vanhat kaverit jäivät muuton ja koulunvaihdon takia ja uusia on hankala löytää. Limellä taas on omat päämääränsä selvillä ja niitä varten tehdään töitä! 

Kirja kerrotaan vuoroluvuin Simon ja Limen näkökulmasta ja yhteistä on että yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Uusioperheen arki ei ole aina ruusuilla tanssimista.

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun Senja siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhempien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? 

Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Oli hyvin kirjoitettu ja vetävä kirja, helppo uppoutua Senjan maailmaan ja sen käänteisiin. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

 

Kirja kertoo teini-ikäisestä Audreystä. Hän pysyttelee kotonaan ja käyttää sisälläkin aurinkolaseja koska ne luovat hänelle turvallisuudentunteen.  Hänen perheensä on hieman outo, yli-intensiivinen äiti, työhullu isä, veli joka pelaa vain tietokonepelejä ja pikkuveli joka on vasta neljävuotias. Audrey käy psykiatrilla, mutta ei missään muualla, koska hän saa erittäin pahoja paniikkikohtauksia.  Ne johtuvat jostain, mitä hän koki aiemmin koulussaan kun hän joutui ilkeiden saman luokkalaisten tyttöjen kiusaamaksi.

Tässä  kirjassa kerrotaan Audreyn toipumisesta vakavasta mielen sairaudesta, siitä vuoristoradasta mitä toipuminen on ja pojasta nimeltään Linus. Jolla on omalla tavallaan suuri vaikutus siihen miten Audreyn toipuminen lähtee etenemään. Tässä kirjassa oli hyvä aihe, mutta haluaisin muistuttaa että kaikki  mielen sairaudet eivät lähde toipumaan ihan yhtä suoraviivaisesti, vaan jotkut sairaudet eivät parane. Se on hyvä pitää mielessään, vaikka samalla voi iloita niiden puolesta ketkä toipuvat. Hyvä kirja nuorille mielen sairauksista, ja siitä tosiasiasta että sellainen voi tulla kenelle tahansa.

Salla Simukka: Lumikki Andersson trilogia

Punainen kuin veri. Innolla odotin Simukan uusinta kirjaa, eikä tarvinnut pettyä. Mukaansatempaava tarina veti heti mukaansa ja päähenkilö oli monipuolinen ja hänen taustaansa valotettiin pikkuhiljaa, paljastamatta kaikkea. Kansainvälinen huumekuvio oli ehkä vähän heppoinen ja vaikea kuvitella sen maailman raakuutta Tampereelle, mutta muuten jännittävä ja verinenkin tarina. Lumikki Anderssonin jatkovaiheita jää kovasti odottamaan.  

Valkea kuin lumi. Lumikki Anderson-sarjan toinen kirja. Tapahtumapaikkana Praha jossa Lumikki viettää hyvin ansaittua lomaa, joka ei kovin kauaa ole lomaa, vaan muuttuu pakenemiseksi tappajilta ja oudossa lahkossa asuvan ehkäsiskon pelastukseksi. Jännittävä kirja jonka jälkeen jää odottamaan kolmatta osaa trilogiasta. En ihmettele että sarjan käännöoikeudet on myyty 33:n maahan!  

Musta kuin eebenpuu. Lumikki on palannut Tampereelle ja ilmaisutaidon lukioon, jossa oppilaat valmistelevat Lumikki-näytelmää sovitettuna nykyaikaan. Lumikilla on myös uusi poikaystävä Sampo joka vähän piristää synkkää marraskuuta ja Lumikin synkkää mieltä. Kirjassa Lumikille selviää pelottavien käänteiden kautta kuka on ystävä ja kuka vihollinen, kuka on rakastettu ja mitä menneessä oikein tapahtui. Jännittävä ja hyytäväkin tunnelmaltaan ja upea kasvutarina jossa saadaan vastauksia kaikissa kolmessa kirjassa oleviin avoimiin kysymyksiin.
Loistava lopetus Lumikki Anderson-trilogialle!