Suzanne Collins: Nälkäpeli-sarja

Nälkäpeli. Tykkäsin tosi paljon, selkeästi aineksia klassikoksi. Uusi tulevaisuuden maailma Panem, on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen jotka kaikki tuottavat kulutushyödykkeitä pääkaupunkiin Capitoliin. Vuosittain vyöhykkeiltä valitaan kaksi nuorta kisailijaa per vyöhyke peliin joka videoidaan koko kansalle ja jossa vain vahvin ja taitavin voi voittaa. Pelin tarkoituksena on pitää vyöhykkeiden ihmiset nöyrinä ja kuuliaisina. Julma luokkayhteiskunta ja epäreiluja ihmiskohtaloita. Tosi-TV peli jossa vain yksi voi pärjätä, mutta vaikka voittaisikin, se ei todellakaan ratkaise kaikkea...Näköjään hyvien tulevaisuustarinoiden pitää ollakin vähän ahdistavia, jotta ne olisivat oikein koukuttavia.

Vihan liekit. Toinen osa. Tätä kirjaa kun alkoi lukea, ei ollut mitään käsitystä mitä siinä tulisi tapahtumaan, kaikki tapahtumat tulivat yllätyksenä ja juoni kuljetti vaudilla tarinaa eteenpäin. Tuli luettua ihan muutamalla istumalla Katnissin jatkoseikkailut hänen selvittyään Nälkäpelistä voittajana. Hänen elämästään ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pelin luuli olevan jo ohi, mutta seuraavaan nälkäpeliin valittiinkin aiempien vuosien voittaja, eli Katniss joutui taas areenalle, tällä kertaa peli oli entistä raaempi ja vaikeampi... Innolla odotan mitä kolmas osa tuo tullessaan. 

Matkijanärhi. Sarjan viimeinen osa. Oli niin jännittävä että oli välillä ihan tuskallista kun ei tiennyt miten asiat selviävät vai selviävätkö ollenkaan. Huh. Piti välillä pitää hengähdystaukoja kun oli niin hengästyttävää luettavaa. Koko sarja oli hienoa pohditaa sotien oikeutuksesta ja luokkaeroista ja johtajista ja ihmisistä ja ihmisluonnosta. Rakkkautta ja tunteita oli myös, miten seurata sydäntään jos sillä on kaksi vaihtoehtoa? Sekä siitä miten ihmiset EIVÄT opi menneestä - vai oppivatko viimein?