Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Tuija Lehtinen: Välivuosi

Välivuosi on Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella, että vuosi olisi oikotie onneen. Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, Simon boheemi kulttuurituottajaäiti ja pikkusiskopuoli Malaika Tikkurilasta. Uusi siskopuoli Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja uusi pikkusisko Tua Kauniaisista. Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet eivät elä samassa maailmassa. Simon vanhat kaverit jäivät muuton ja koulunvaihdon takia ja uusia on hankala löytää. Limellä taas on omat päämääränsä selvillä ja niitä varten tehdään töitä! 

Kirja kerrotaan vuoroluvuin Simon ja Limen näkökulmasta ja yhteistä on että yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Uusioperheen arki ei ole aina ruusuilla tanssimista.

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun Senja siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhempien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? 

Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Oli hyvin kirjoitettu ja vetävä kirja, helppo uppoutua Senjan maailmaan ja sen käänteisiin. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

 

Kirja kertoo teini-ikäisestä Audreystä. Hän pysyttelee kotonaan ja käyttää sisälläkin aurinkolaseja koska ne luovat hänelle turvallisuudentunteen.  Hänen perheensä on hieman outo, yli-intensiivinen äiti, työhullu isä, veli joka pelaa vain tietokonepelejä ja pikkuveli joka on vasta neljävuotias. Audrey käy psykiatrilla, mutta ei missään muualla, koska hän saa erittäin pahoja paniikkikohtauksia.  Ne johtuvat jostain, mitä hän koki aiemmin koulussaan kun hän joutui ilkeiden saman luokkalaisten tyttöjen kiusaamaksi.

Tässä  kirjassa kerrotaan Audreyn toipumisesta vakavasta mielen sairaudesta, siitä vuoristoradasta mitä toipuminen on ja pojasta nimeltään Linus. Jolla on omalla tavallaan suuri vaikutus siihen miten Audreyn toipuminen lähtee etenemään. Tässä kirjassa oli hyvä aihe, mutta haluaisin muistuttaa että kaikki  mielen sairaudet eivät lähde toipumaan ihan yhtä suoraviivaisesti, vaan jotkut sairaudet eivät parane. Se on hyvä pitää mielessään, vaikka samalla voi iloita niiden puolesta ketkä toipuvat. Hyvä kirja nuorille mielen sairauksista, ja siitä tosiasiasta että sellainen voi tulla kenelle tahansa.