tiistai 25. huhtikuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?




Evie palaa kouluelämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Kukaan uudessa koulussa ei tiedä että Evie on ollut pois kuvioista, eikä varsinkaan että miksi näin on ollut. Ja Evie haluaa pitääkin tämän asian näin. Hän onneksi saa pari hyvää kaveria heti kättelyssä ja elämä alkaa muistuttaa normaalia.

Evie ei kuitenkaan ole ihan normaali. Hän sekosi. Hänellä oli paha OCD eli pakko-oirehäiriö, jonka takia hän joutui olemaan pois koulusta ja käymään terapiassa, jossa hän käy vieläkin. Paraneminen on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin eikä Evie halua olla mitään muuta kuin ihan normaali nuori.

Koulu kuitenkin aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja stressiä. Kynsin ja hampain Evie pitää kiinni jo saavutetusta normaaliudesta eikä halua  myöntää itselleen, perheelleen, ystävilleen tai terapeutilleen että vanhat oireet alkavat pikkuhiljaa palata takaisin. Edessä on kuitenkin hetki jollon on pakko myöntää että takapakkia on tullut.

Todella todenmukainen ja  tunteikas kuvaus millaista on kun kärsii jostain sairaudesta ja haluaa vain olla kuten muutkin. Voiko itsestään paljastaa kaiken, vai tarkoittaako se että jää yksin.

 Trilogian ensimmäinen osa jota voin lämpimästi suositella ja innolla odotan jatko-osia!

Mimmu Tihinen: Kello tuhat



Hieno selkokirja kahdesta ihan erilaisesta oppilaasta jotka joutuvat tekemään yhdessä äidinkielen kirjaesitelmän. Jesse pelaa jalkapalloa eikä juuri välitä kirjoista tai lukemisesta. Ninni on ihan erilainen, hän rakastaa runoja ja runokirjoja ja valitseekin runokirjan esitelmää varten. Jesse huomaakin yllätyksekseen että runot ovat pieniä tarinoita joita voi lukea ääneen vaikka karjumalla ja niitä voi ymmärtää ihan omalla tavallaan. Tarinassa huomataan että erilaisuuksista huolimatta voi yhteistyönä syntyä hyvääkin jälkeä ja jos ennakkoluulottomasti ottaa vastaan uusia juttuja niin itsestään voi oppia paljon. 

Selkokirjoja voi lukea jos opettelee kieltä, tai on vaikeuksia lukea tavallisia kirjoja. Teksti on suurta ja kappaleet lyhyitä.  

Judy Curtin: Ketä kiinnostaa?



Irlantilainen ja englantilainen joutuvat kirjekavereiksi koulun kautta, koska heidän opettajansa oli sitä mieltä että ihmisen pitää osata kirjoittaa kirjeitä. Arvonnalla kirjekavereiksi osuivat Luke ja Elma. Heitä harmittaa ettei kaveriksi osunut samaa sukupuolta oleva, se olisi ollut paljon helpompaa. Pakko kuitenkin kirjoittaa, kun opettaja käskee.

Kumpikin hokaa että kirjeessähän voi keksiä itselleen ihan millaisen elämän haluaa ja keksivät itselleen aika coolit elämät. Todellisuus on aivan muuta, kotiolot ovat aika kurjat kummallakin, eikä elämä ole kovin hohdokasta. He kuitenkin jatkavat kirjoittelua ja pikkuhiljaa todellisuus alkaa hiipiä kirjeisiinkin. Kummankaan isät eivät ole kunnossa ja tämä aiheuttaa kummankin elämässä kaikenlaista lisäharmia. Voiko ventovieras kirjekaveri kuitenkin auttaa? Mitä tapahtuu jos kertookin totuuden? Hyvä ja helppo mukaansatempaava kirja. 

tiistai 14. helmikuuta 2017

George R. R. Martin: Jäälohikäärme






Jäälohikäärme oli pelon ja legendojen otus, sillä kukaan ei ollut milloinkaan kesyttänyt sellaista. Kun se lensi yli, se jätti jälkeensä lohduttoman kylmän ja jäisen maan. Mutta Adaraa ei pelottanut. 

Aikuisille, lapsille ja nuorille sopiva lyhyt tarina jäälohikäärmeestä josta tuli Adaran ystävä. Jäälohikäärmeitä näkyi vain talvisin eikä niitä voinut kesyttää. Vai voiko? Talven keskellä syntynyt tyttönen kosketti jäälohikäärmettä eikä paleltunut kuoliaaksi, mitä sitten tapahtui? Lue se tästä hurmaavasta lyhytkertomuksesta jossa on erittäin kaunis ja herkkä kuvitus - sopii myös nuorille joita ahistaa liian paksut kirjat.

Lina Stoltz: Huomenna ei tarvitse pelätä




Koskettava kirja Liljasta, jolla on hyvin hävettävä salaisuus. Siitä ei voi puhua ja joka päivä jännittää mihin pitää herätä. Parhaalle kaverillekaan ei voi kertoa. Vatsassa on solmu ja hengittäminen vaikeaa. Pitää pelleillä ja hämätä opettajaa ettei se vain selviäisi... Lucian päivä lähestyy ja Lilja valitaan Luciaksi. Mutta voiko siihen osallistua, kun ei koskaan voi tietää, mitä jos äiti ei tule paikalle, mitä jos äiti tuleekin, mitä jos...Jos äiti ratkeaakin taas ryyppäämään.

Aihe, josta ei paljoa kirjoitella eikä liikaa puhutakaan, vaikka pitäisi.

Siri Kolu: Pelko ihmisessä




Millaista on elää maailmassa, joka perustuu pelkoon? P-influenssa muuttaa kaikkien elämän. Muuttaako se myös rakkaimmat vihollisiksi?

Pelko ihmisessä. Paine ihmisessä. Pahuus ihmisessä. Pienuus ihmisessä. Niin lukee lapussa, jonka Pilvi jättää veljelleen lähtiessään kotoa. Kun P-influenssa leviää, se muuttaa kaikkien elämän, ja koko yhteiskunnan. 16-vuotias Pilvi sijoitetaan kahdensadan muun sairastuneen kanssa luolaan. Pienoisyhteiskunnalla on ongelmansa, ja tuskin tulevaisuutta.


Alkuunpääsy tämän kirjan kanssa oli hieman tahmeaa, mutta käynnistyttyään oli kyllä mieluisa luettava. Ihmisiin on iskenyt P-virus, se muuttaa ihmisiä niin että tartunnan saaneet eristetään kallioluolaan. Siellä sitten tapahtuu kaikenlaista ja myös ulkopuolella tapahtuu. Kummistakin asioista kerrotaan eri kertojaäänellä ja lopussa sisäinen maailma vihdoin kohtaa ulkoisen...

Tarina jatkuu kirjassa Ihmisen puolella. 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Tuula Kallioniemi: Pako



 Ohkainen kirja, joka tempaa mukaansa...

Matilda soutaa saareen, jonka luulee olevan autio. Se ei olekaan, vaan mies nimeltä Alarik vie hänet myrskyltä suojaan saarella olevaan taloon. Yhtäkkiä Matilda huomaakin olevansa vankina ja seuralaisena tytölle jota Alarik myös pitää talossaan. Käy ilmi että tytöt viedään ehkä maasta ja Matilda ja Carita pakenevat henkensä edestä. 

Toisaalla kaksi hyvin erilaista poikaa, Anders ja Samuel tapaavat toisensa ja tytöt. Pakomatka on jokaiselle erilainen ja tunnelma tiivistyy kun aikuiset eivät usko ja kuuntele lapsiaan. Kuinka heille kaikille käy? Moniongelmaisuus ja välinpitämättömyys ovat isoja asioita, jotka osittain on jätetty sivulauseisiin. Hieman ahdistava kertomus, joka sisältää huoltajuuskiistoja, köyhyyttä, huostaanottoja ja muita nykyajan vitsauksia.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa




Kirja kertoo kahden tytön rosoisen rakkaustarinan, se on eteerisesti kirjoitettu, ilmavasti. Kaunista rakkautta rujossa ja vähemmän kauniissa maailmassa. Liikuttaa ja koskettaa. 

Mariia vihaa kirjoittamista, mutta ei voi olla  kirjoittamatta tarinaansa kesästä, jolloin kaikki muuttui. Tsernobylissä räjähti, ja samalla rähjähti hänen sydämessään kun Mimi kysyi Mariialta uimarannalla: Voisitko sinä näytellä ystävääni?

Tuula Kallioniemi: Risteys


 

 13-vuotias Mika saa lainaan pinkin skootterin ja ajaa kolmion takaa suoraan pakettiauton alle. Huonosti käy. Onko Mika kuollut, vai mitä ihmettä tapahtuu. 

Samalla kylällä useampikin ihminen kokee outoja sattumuksia ja ihmepelastumisia, kuulee ääniä ja näkee jotain mitä ei kuvitellut enää näkevänsä. Mikan onnettomuuden kehyskertomuksen sisälle upotetaan tarinoita niin kiusaamisesta, veljeksistä, vanhemmista, päihteistä, rakkauksista, sairaudesta ja kuolemastakin.  

Mitä Mikalle tapahtui? Onko enkeleitä olemassa? Onko pahiksen mahdollista enää kääntää kelkkaansa ja tehdä jotain hyvää? Lyhyt kirjanen jossa jokainen luku on kuin oma tarinansa.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja



Tämä kirja kertoo Nikosta, josta tulee säkenöivä, näkyvä ja kuuluva – mutta vain bileiden ajaksi. Meijasta, joka ei muista, mitä hänen sivupersoonansa miss Jackie Daniels on kännissä taas puuhaillut. Ja äidistä, jonka viinanhimo pilasi ainakin kaksi elämää. Parhaasta ystävästä, joka on muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi. Pikavippikierteestä, jota vauhdittavat siiderit.

Viina virtaa ja vie, niin nuoria kuin heidän vanhempiaankin.


Lyhyitä tarinoita elävästä elämästä. Rannela on kerännyt nuorten tarinoita alkoholista, erilaisia puolia ja näkemyksiä, tapahtumia ja sattumuksia. Melkolailla herättävää luettavaa, varsinkin kirjan viimeinen lause pysähdyttää.

Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari

Nelitoistavuotias Krabat saa unessa käskyn mustilta korpeilta: hänen on lähdettävä Schwarzkollmin myllylle. Mylly on pelottava ja pahamaineinen, mutta Krabat tuntee, että hänen on pakko totella. Mustan myllyn mestarilla on yksitoista renkiä, kahdestoista makuusija on tyhjä ja sille asetetut vaatteet sopivat Krabatille. Mutta Krabat ei vielä tiedä millainen hinta hänen on oppiajastaan määrä maksaa.

Kirja on jäänyt mieleeni erikoisen ja jokseenkin mielenkiintoisella tavalla painostavan fiiliksensä ansiosta. Erikoinen ja kiehtova tarina joka yhdistää historiaa ja fantasiaa, hieman kauhua, ja hieman mystiikkaa. 

Kirjasta on kaksi eri kansivaihtoehtoa, oranssi on vanhempi ja vihreä korpilla on uudemmissa painoksissa. 



Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri






Aleksandralla menee hyvin: hän on kaunis ja suosittu sekä näyttelee draamakoulun pääosat. Syksyllä hänen perheeseensä tulee vuodeksi hollantilainen vaihto-oppilas Tim, joka on suloinen namupala. Aleksandra haluaa tehdä kaikkensa, jotta Timillä olisi hauska vuosi. Vaihto-oppilasveli on pian liiankin kotonaan ja ottaa elämästä ilon irti, hurmaa lukiolaistyttöjä vasemmalla ja oikealla, jolloin Aleksandran tehtävänä on toimia tulkkina, opintoneuvojana, seuraneitinä sekä peitellä Timin sotkuja.

Tim elää täysillä, ja pian Aleksandra huomaa jääneensä tämän varjoon, hän ei olekaan enää ainoa lapsi eikä kaiken keskipiste. Vuosi on pitkä aika olla kiva ja vastuullinen, eikä Aleksandra enää tiedä, vaaditaanko häneltä liikaa vai kiukutteleeko hänessä vain hemmoteltu ainoa lapsi.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Salla Simukka: Toisaalla



 Jatkoa kirjalle Jäljellä. 18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.


Oli hyvä, en pettynyt valtavista ennakko-odotuksista huolimatta. Kirjailija osasi punoa tarinan toisen puolen ottaen huomioon ensimmäisen puolen. Tarina vei niin mukanaan että haluaisi lukea vielä lisää...
 

Salla Simukka: Jäljellä



Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Hieno kirja. Ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu, jäi inhottavasti kesken ja nyt on vaikea venata että saa lukea jatkoa. Kannattaako toivoa että ihmiset häviäisivät kokonaan olemasta? Mitäs sitten jos toive toteutuukin ja heräät eräänä päivänä aivan yksin koko maailmassa? Mitä se merkitsee kun lempisatujesi lauseita ilmestyy outoihin paikkoihin. Salla Simukka kertoo hienosti tulevaisuuden nuorista ja heidän elämästään maailmassa joka ihan hyvin voisi olla...

Sara Saarela: Mun on pakko




  Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen. Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä.

Uskovainen päähenkilö kamppailee syömisen ja uskomisen kanssa mutta onneksi hänellä oli tukevia kanssauskovaisia ja vähemmän uskovaisia kavereita. Laihduttaminen ja oksentelu veivät lopulta sairaalaan, jossa toipuminen alkoi ja tuli selväksi että jumala hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin ovat.

torstai 18. helmikuuta 2016

Uma Karma: Mistä tunnet sä ystävän

 
Pian 13 vuotta täyttävä Tatu ja hänen paras ystävänsä Severi viettävät leppoisia lomapäiviä kesäisessä Kotkassa. Aika kuluu saaristossa ja lähiön tutuilla kulmilla. Poikien päätä ei aina järki pakota ja he saavat naapureiden hermot kireiksi toinen toistaan hullummilla kolttosilla.

Ohkainen kirja Tatun ja Severin ystävyydestä kesällä juuri ennen yläkouluun siirtymistä. Mälsää kun toinen haluaa jo juosta tyttöjen perässä ja toista se ei juuri kiinnosta. Hillumista lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Kesäisiä tapahtumia ja kokemuksia. Hieno kuvaus poikien välisestä ystävyydestä.

Harri Istvan Mäki: Aina söpönä



Nuortenkirja kirjailijaksi haaveksivasta pojasta jonka pitää pitää huolta pikkuveljestään kun isästä ei siihen ole, äitikin on kuollut. Tie aukeaa taidelukioon ja muutetaan toiselle paikkakunnalle, pois isän vaikutuspiiristä ja otetaan pikkuveli mukaan sinne asumaan.

Taidelukion opettaja on vaativa, mutta alkaa pikkuhiljaa lämmetä päähenkilön teksteille, myös kiva ruskesilmäinen Mira kiinnostuu pojasta ja tämän erikoisesta tilanteesta.  Tuleeko siitä mitään, vaikka olisi aina söpönä?

 "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55)

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni



 Kirja kertoo syömähäiriöstä joka vei päähenkilöä mennessään hänen huomaamattaan. Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Sellainen kertomus jossa päähenkilö ei kokenut olevansa sairas tai tarvitsevansa apua, kotiasiat olivat hullusti, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ja läheinen isosisko. Lopulta hoito sairaalassa oli pakollista ja siitä elämä lähti taas käyntiin. Oman syömähäiriöhistorian takia nämä tarinat kiinnostavat, tämä oli hyvin erilainen kuin omani ja antoikin hyvän näkemyksen millaista se on kun itse ei tiedosta sairastavansa.. 

Otteita:  "Must tuntuu, että jos mun pitää olla normaalipainonen, nii mä en ees haluu tietää, paljon painan. Haluaisin vaa poistaa maailmasta kaikki vaa'at, peilit, painoindeksit, mittanauhat, laihdutuslääkkeet ja muut. En haluis laihduttaa. Tai olla koko ajan niin tietonen siitä, ettei näytä hyvältä. Ois ihanaa syödä ja nauttii siitä miltä näyttää. Ettei tarvis miettii koko ajan. Olla vaikka koira ja huoletta vaa vetää sisuksiinsa kaikki, mitä tarjotaan." s. 309

"Hukkuneita, jotka vaelsivat yksin pimeässä toivoen, että löytäisivät edes tiensä siihen tunneliin, jonka päässä pilkottaisi valo, joka olisi tie pois siitä tuskasta, joka aamuisin herätti pelkäämään. Kierteestä, jota ei saanut pysäytettyä.
Siipirikkoja enkeleitä. Niitä, jotka eivät osanneet lentää. Kiipesivät rohkeasti ylös ja putosivat aina uudelleen. Eivät uskoneet enää.
Ja sitä kutsuttiin kauneudeksi. Ihannoitiin. Mediat kiljuivat kuorossa, jos joku oli laihduttanut punaiselle matolle tai toinen lihonut edellisestä keikastaan. Levittivät erilaisia dieettejä. Porkkana, parsa, popcorn, proteiinijuomat ja puuro. Että olisit yhtä kaunis kuin hän, se tai tuo. Yhtä siro ja soma. Ihana ja rakastettu.
Ja kun se vie hengen, haukutaan itsekkääksi. Heikoksi." s. 322

Tuija Lehtinen: Välivuosi




Välivuosi on Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella, että vuosi olisi oikotie onneen. Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, Simon boheemi kulttuurituottajaäiti ja pikkusiskopuoli Malaika Tikkurilasta. Uusi siskopuoli Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja uusi pikkusisko Tua Kauniaisista. Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet eivät elä samassa maailmassa. Simon vanhat kaverit jäivät muuton ja koulunvaihdon takia ja uusia on hankala löytää. Limellä taas on omat päämääränsä selvillä ja niitä varten tehdään töitä! 

Kirja kerrotaan vuoroluvuin Simon ja Limen näkökulmasta ja yhteistä on että yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Uusioperheen arki ei ole aina ruusuilla tanssimista.

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus



Kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun Senja siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhempien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? 

Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Oli hyvin kirjoitettu ja vetävä kirja, helppo uppoutua Senjan maailmaan ja sen käänteisiin. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.